Aamujoogaa rannalla

"Upota varpaasi hiekkaan pitäen ne kuitenkin aktiivisina. 

Tunne kuinka auringon lämpö ja hento merituuli hyväilee kasvojasi. 

 Hengitä, hengitä, hengitä. 

Venytä pois yön tukkoisuudet. 

Hengitä, hengitä, hengitä"

Olen pitkään kaivannut joogan aktivoimista elämässäni. Haaveilin, että se olisi tapahtunut kesälomalla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Jotenkin olen ollut asian suhteen yksinkertaisesti saamaton eikä yksin joogaaminen pidemmän tauon jälkeen jotenkin vain ole lähtenyt sujumaan. Mutta, tämän viikon uusi tuttavuus koirapuistossa sai muutoksen aikaan. Tapasin siellä Hetan. Jutustelun ohessa kävi ilmi, että hän pitää rannalla joogaa muutamana päivänä viikossa.  

Huomasin tilaisuuteni tulleen: "Ihanaa, milloin sinulla on tunti seuraavan kerran?", vastaus kuului: "Huomenna 9.30 Los Bolichesin tulvaväylän lähettyvillä, ota pyyhe ja aurinkolasit mukaan".

Seuraavana aamuna hyppäsin Fuengirolaan menevään bussiin aika aikaisin, jotta ennätin ensin postiin viemään tärkeän kirjeen (ja tottakai taas pieni säätäminen käteisen kanssa, koska kortit ei käy postissa!).

Maisema aamulla bussipysäkiltä.

Postissa käytyäni kävelin kaupungin halki rauhassa aamusta nautiskellen. Olimme sopineet kaverin kanssa tapaavamme Rafaelin aukiolla ja jatkavamme rantaan yhtämatkaa. Minulla oli siinä muutama minuutti aikaa, joten leikitellin kännykän kameralla!

Sitten joogaamaan. Paikalla oli muutamia naisia. Levitimme pyyhkeemme heidän viereensä ja aloitimme harjoituksen. Hiekka tuntui uskomattoman ihanalle alustalle joogata. Erilaiselle, mutta ihanalle! Heta ohjasi todella hyvin ja lempeästi sekä piti hyvin huolen, että kaikki liikkeet tuli tehtyä oikein. Tauon jälkeen oli mun polvet välillä vähän vinksallaan ja hartiat meinasi nousta kerta toisensa jälkeen pilviin, mutta lempeillä muistutuksilla ja vinkeillä sain kuin saikin lopulta asentoni menemään oikein.

Kuva: Tuija Porras

Heta tarkisti myös Tuijan asennon oikeaoppiseksi

Loppurentoutus oli aivan uskomattoman ihana lämpimällä hiekalla ja meren pauhatessa vieressä. Jotenkin kokonaisuutena rannalla ja veden äärellä aamulla joogaaminen tuntui taivaalliselle. Tosi voimakkaalle, mutta lempeälle! 

Tunnin jälkeen kaverin kanssa nauttimaan aamukahvit aurinkoiselle terassille! Aivan ihana tapa aloittaa päivä. Minä hurahdin nyt kyllä ihan täysin ja otan tällaiset aamun aloitukset tavaksi :) Näin seuraavana päivänä saa taas ihmetellä, että ai niin joo, mun sisällähän on tosiaan kaikenlaisia pieniä lihaksia, joiden olemassaoloa en muistanutkaan ;) Ihanaa, lempeää ja tehokasta!

Jos sinäkin haluat kokea tällaista ihanuutta ja hyvää oloa elämässäsi, niin täällä aurinkorannikolla oleville ja täällä reissaaville tiedoksi:

Rantajoogaa on tiistaisin ja lauantaisin 9.30-10.30.
Paikka: Playa Las Gaviotas, tunnetaan myös Lokkirantana. Los Bolichesin rannalla, tulvaväylän (kuiva joki) jälkeen ensimmäisen rannalla olevan rakennuksen lähettyvillä.
Maksu: 5 €/kerta.

Muita yhteystietoja:

Kaunista ja lempeää päivää!

Dulledoff

HOME sweet home -kirjaimellisesti

Löysin tänään saman yllärin, jonka olen löytänyt Espanjassa asuessamme jokaisesta asunnosta, jossa olemme asuneet: 

MUN VAATTEET ON HOMEESSA!

Kyllä, siinä niitä tiploja on ihan muina miehinä. Ja näyttää sille, että kesän puskettua päälle on Dulledoff iskenyt sinne puhtaiden vaatteiden sekaan puolikäytettyjä (tai ainakin näyttää sille, että hometiplat ois ryhmittyny jotenkin vähän tahrojen tai muuten jonkin mukavan kasvualustan tuntumaan). Ensimmäisellä kerralla olin todella järkyttynyt, toisella surullinen ja nyt lähinnä huvittunut ja osaani jokseenkin alistuva. Näin vaan näköjään pääsee täällä käymään ja se nyt vaan on homman nimi. Täällä on nyt ilmat siis hieman viilentyneet ja vihdoinkin voi taas vetää vähän pidempää vaatetta niskaan. Kun niitä ei nyt olekaan moneen kuukauteen käytetty ja ne ovat olleet hyllyillä ja hengareissa ilman liikehdintää, on niihin päässyt tulemaan tällaisia ihan uudenlaista kuviota pintaan. Ehkä uusi Espanjan trendi? ;)

Jakku. Juurikin tuolla olkapäällä pidän yleensä käsilaukkua. Oikein muheva kasvualusta itiöille.

Sukkalaatikko

Suomessa tämä olisi kriisin ja hirmuisen selvittely- ja remonttirumban paikka. Suomessa en suostuisi asumaan asunnossa, jossa vaatteet pääsevät homehtumaan. Täällä asia on asia, johon vain voi todeta: tuuleta enemmän ja hommaa enemmän ilmankosteuden kerääjiä. Toki voi etsiä toisen asunnon, mutta ongelma helposti seuraa muuttajaansa.Täällä kun tuota hometta tuntuu olevan vähän joka paikassa eikä siihen niin edes reagoida. Jännää tosiaan on se, että se ei tunnu ihmisiä edes niin haittaavan. En tiedä johtuneeko se siitä, että näissä maissa tosiaan ollaan ehkä enemmän ulkoilmassa ympäri vuoden, niin ihmiset ei niin sairastu. Tai sit siinäkin alttiudessa on jokin geenihomma. 

Tällaisia antihumedad kosteuden kerääjiä kannattaa ripotella paikkoihin, joissa hometta meinaa esiintyä. Tätä mallia ja tonne ritelikön päälle laitettavia kiekkoja löytyy ihan ruokakaupasta (Mercadona).

Mä oon joskus oireillu pahastikin homeen takia. On ollu välillä ihan hirveen pitkiä poskiontelotulehduskuureja sun muuta enkä tietenkään halua samaa rumbaa uudelleen. Tämä riski oli siis tiedossa jo ihan sillä hetkellä, kun päätin muuttaa ulkomaille, koska se nyt vaan menee niin, täällä on hometta. Monissa muissakin maissa on talot homeessa. Liian moni talo ja julkinen rakennus myös Suomessa. Se on tosi kurjaa ja ikävää, mutta just nyt mä en voi asialle oikein mitään tehdä, niin sitten pitää vain oppia elämään asian ja tilanteen kanssa ja huolehtia omasta terveydestä parhaansa mukaan. Käytännössä tarkoittaen runsasta tuuletusta (siis kunnon läpivetoa asuntoon päivittäin), pesemistä (täällä vissiinkin tapana pestä homeinen alue kloritilla (lejia täällä)) ja nenäongelmaisen parhaan ystävän NENÄKANNUN ahkeraa käyttämistä. Sellasta en oo täällä nähnyt apteekeissa, mutta ihana ystäväni toi minulle kerran Suomesta sellaisen, kun aikaisempi hävisi jonkin muuton yhteydessä jonnekin.

Nenäkannu (kuva hassusti, sori. Ei suostunu kääntymään tälle alustalle) toimii niin, että laitetaan tuollainen mitallinen (tulee mukana) merisuolaa ja liuotetaan se kannulliseen lämmintä vettä. Sit vaan pää kenollaan lorotellaan molempien sieraimien läpi kerran päivässä. Sitten niistetään nessu kuivaksi vedestä ja poskiontelotulehdus on taas askeleen kauempana ;)

Jos muutat ulkomaille niin kannattaa henkisesti ja muutenkin varautua, et koti on oikeasti joskus HOME sweet home. Onneksi ne vaatteet ym. voi kuitenkin pestä ja onneksi täällä tosiaankin voi tuulettaa kunnolla joka päivä!!! Muuten ei tästä hommasta homessa tulis ehkä mitään ;D

Tuuletusrikasta päivää viilenevästä Espanjasta!

Dulledoff

Stressi - Kun kaikkea positiivista, kivaa ja ihanaa tapahtuu. Voiko silloinkin muka stressaantua?

Joitain vuosia sitten juttelin ystäväni kanssa ja kerroin innoissani kuinka paljon kaikkea ihanaa ja kivaa taas elämässä tapahtuu. Samaan hengenvetoon mainitsin myös kuinka tuntuu, että surraa päässä ja stressitasot on aika korkealla. Ystäväni sanoi:

 "Elämän positiivisimmatkin asiat voivat stressata"

Oli kuin ystäväni olisi iskenyt mua halolla päähän. Oivalsin, että ei ne tosiaan ole pelkästään ne negatiiviset ja kurjat asiat, jotka saavat kropan kierroksille ja stressaantumaan. Koen, että tämä on ollut mulle yksi oleellisimmista oivalluksista koko elämässä. Mä siis niinku innostun asioista tosi helposti ja kovaa. Sitten onkin monta rautaa tulessa ja kaikki on kivaa ja jee, jee, jee!!! Sit tulee jokin yllättävä juttu nurkan takaa (ja elämässähän niitä vaan aina tulee) ja oho, sitten onkin jo liikaa kaikkee kivaa ja sitten alkaakin taas aikuisten oikeasti tasapainoilu asioiden ja hyvinvoinnin kanssa. Ja taas ihmetellään, että hä! Miten mä taas oon tässä!

Olen nähnyt tämän kaavan ehkä miljoona kertaa. Luulen, että moni muukin on tässä syyskuun pyörähtäessä käyntiin samassa tilanteessa. Kaikkea kivaa käynnistyy ja paljon asioita puskee päälle samaan aikaan.  Paljon kaikkea ihanaa ja kivaa tapahtuu. On kivoja matkoja tiedossa, suullisia esityksiä ja postereita monissa paikoissa, yllärinä tullutta EU-projektia, innostumista ja pähkäilyä myyntikoulutuksesta, hääpaikan metsästystä, uusia asiakkaita putkahtelee (mikä on kyllä ihan tosi ihanaa) ja sit vielä muutama mielenkiintoinen kurssi alkaa just nyt. Ja todennäköisesti unohdin tuosta jo monta juttua, koska en ehkä oikein edes muista missä kaikessa olen just nyt taas mukana. Mutta, olen innoissani ja täynnä virtaa. Ja kaikki on kivaa! 

Niin vielä...

Mutta, minä tyttöhän sitä alan tässä käymään pikkuhiljaa kierroksilla ja se alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa uneen. Kun uni muuttuu pinnallisemmaksi (lue: ei palauta päivän innostumisista ja touhuamisista), alkaa olo huononemaan. Kaikki kiva ei sitten enää olekaan kivaa, koska aivot ei toimi. Tuskastut itseesi, sitten asioihin ja lopulta kaikkiin ympärillä oleviin asioihin ja lopulta ihmisiinkin. Miksi? No, ihan vain siksi, että taas on paljon kaikkea kivaa ja ihanaa etkä muistanut siinä draivissa taas, että pitäisi välillä jarruttaakin. Iloinen ja ylpeä olen siitä, että tosiaan tämän kaavan jo miljoona kertaa läpikäyneenä tunnistan hälytysmerkit jo kuitenkin todella paljon paremmin kuin vuosia sitten. 

 

Olen super iloinen, että havahdun jo tässä kohtaa, kun ihan ensimmäiset merkit siitä, että kroppa ja mieli käy kierroksilla ilmaantuu. Ihanaa, että oma rakas kehoni varoittaa ja muistuttaa minua: "Ulla, sinun tulee nyt vähän malttaa säännöstellä". Niin sanotusti huutelee mulle, että "Ei makiaa mahan täydeltä". Pitää malttaa tehdä asia kerrallaan, malttaa jaksottaa, malttaa rajoittaa ja ennen kaikkea arvostaa itseään ja omaa hyvinvointiaan niin paljon, että pysähtyy kuuntelemaan ja kuulemaan merkkejä SEKÄ MYÖS TOIMII niiden mukaan. Se on usein se vaikein kohta. Kuinka pysähtyä ja rajoittaa, kun kaikki on niin kivaa?!? Siinäpä se. Mutta siihen auttaa ainakin itselläni kummasti se, kun muistuttaa itseään siitä kuinka kaikki se ihana, innostava ja kiva muuttuukin yks kaks yllättäen hirvittävän valtavaksi kivikasaksi ja kaikki vaan alkaa ahdistaa, jos tilanteeseen ei puutu. 

Kun muistuttaa itseään siitä olotilasta, tekee oikein mielellään sen valinnan, että arvostaa itseään, voi paremmin ja oikeasti nauttii niistä asioista, jotka oikeasti ja aidosti innostavat. Silloin tuntuu kuin olisi kauniin ja mielenkiintoisen puron kuljettamana. Niin, ne purot ovat kauniita ja ihania silloin kun niille asioille on riittävästi aikaa, tilaa ja voimavaroja. Ei silloin, kun niitä puroja onkin niin paljon, että ne muuttuvat koskeksi, joka alkaakin näyttää pelottavalle. Sinne voi hukkua! Myös elämän positiivisimpiinkin asioihin voi hukkkua, jos niitä on liikaa ja vaikka ne ovatkin vain kauniita ja ihania puroja.

Jos meno alkaa olla kuin koskenlaskua Ruunaalla konsanaan, on aika hakea apua. Varaa aika lääkäriin ja karsi kaikki mahdollinen ylimääräinen pois ja LEPÄÄ! (kuva: ruunaanmatkailu.fi)

Muista, ettei sinusta ole tekemillesi asioille eikä ympärillä oleville ihmisille iloa, jos et pidä ensin huolta itsestäsi. Kukaan muu ei sitä voi tehdä niin hyvin kuin sinä, koska kukaan muu ei tiedä ja tunne miltä sinusta tuntuu. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija ja sinä ansaitsen myös itseltäsi sen mukaista kohtelua. Sinun kuuluu olla arvoasteikolla omassa elämässäsi ensimmäisellä sijalla!!! Ensimmäisellä!!! Kyllä! Ei siksi, että olisit itserakas, vaan siksi, että vain siten voit oikeasti voida hyvin ja olla juuri sitä mitä sinun kuuluukin olla.

Maltillisen innostunutta, omaa hyvinvointia arvostavaa ja sopivan aktiivista syyskuun jatkoa!

Ja rentouttavaa viikonloppua!

 Dulledoff

Elämänoivalluksia naistenlehdestä

Moikka täältä sängynpohjalta! Mun kuumeilu vaan jatkuu ja jatkuu. Tylsää.. luulin jo tervehtyneeni, mut aina se lämpö vaan kipuaa iltapäivisin aina sinne kolmeseiskan toiselle puolelle samassa tahdissa ton ulkolämpötilan kanssa, mut jää sinne auringon laskettuakin :( Mut eiköhän tää ala kohta olemaan taputeltu tää pöpö tästä kropasta.Toivon, toivon, toivon!

Oon tässä nyt sit makoilun kuluksi lueskellut kaveriltani saamaa lehtipinkkaa. Hylkäsin naistenlehdet aikaisemmin vuosia sitten aikalailla kokonaan, koska aina tuli jollain lailla paha mieli. Silloin nuorena ja syömisen kautta oireilevana tuntui pahalle ja vertasin itseäni muihin tai mietin liikaa yksittäisiä juttuja ja kirjoituksia. Toki niitä tuli luettua, mutta paha mieli niistä tuli -vähintääkin viiveellä. Kun tämä vaihe meni ohi, tuntui pahalle lukea naistenehtiä, koska kaikki jutut tuntuivat ärsyttäville ja tyhmille. Onneksi suhtautuminen 'tyhmiin' juttuihin on jo luokkaa "jaa-a, vai tällasta" sen entisen kiukupuuskan ja ahdistusen sijaan et, "miten ne kirjottaa jotain tollasta". Mutta, nykyään niitä on ihan kiva lukea (varsinkin kun täällä kaukana ollessa joskus saa jostain käsiinsä suomenkielisiä lehtiä) ja pysyä vähän kartalla, että mistä kirjoitetaan.

Niitä lehtiä lukiessa jotenkin aina muistaa sen kuinka sekamelskaista viestintä ravitsemuksen ja liikunnan suhteen on. Perus Tiinan ja Virpin on varmasti oikeasti aika vaikeaa erottaa, että mikä tieto on sellaista, että sen voisi laittaa korvan taa ja minkä heittää jonnekin minne ei aurinko paista. Se vaatii maalaisjärjen käyttöä ja sitä, että muistaa asioiden markkinallisen ulottuvuuden. Eli sellaiset suodatuslasit kannattaa laittaa päähän. Mutta tosiaan, on siellä paljon myös hyviä ja viihdyttäviäkin juttuja. Siksi niitä varmasti niin moni lukee. Minäkin välillä. Toivon, että pääsen joskus sanomaan itsekin jotain asiapitoista ja tärkeää naistenlehtien sivuille, kunhan nämä minun julkaisuni tästä edistyvät. Joten, siinä kun lueskelin naisten lehtiä, niin törmäsin yhdessä lehdessä sen verran kivoihin elämänoivalluksiin, että ajattelin jakaa ne myös täällä. Nämä elämänoivallukset tai elämänohjeet allekirjoitan mielihyvin :D

Tämä oli koko jutun otsikko ja kertoi Jennasta, jolla ravintokikkailu ei tuonutkaan hyvää oloa ja onnea.

 

Intuitiivisen syömisen edellytys on tosiaan, että elimistö on balanssissa, mutta muuten olen tästä hieman eri mieltä. Se, että tekee mieli jatkuvasti 'roskaruokaa' voi kieliä puhtaasti opituista asioista. Tai on tosiaan energia- ja ravintoainevaje. Voi olla myös, että on ehdollistanut itsensä siihen, että tietyissä tilanteissa ja tiettyjen ärsykkeiden takia herää halu syödä 'roskaruokaa'. Jos syö aina super nälkäisenä pahimpaan nälkään hampurilaisen, syttyy hampurilaisen himo todella helposti myös seuraavalla kerralla. En jaksa nyt etsiä tähän sitä tutkimusta, mutta pääpointtina se, että erityisesti kovin nälkäisenä tehdyt ruokavalinnat muuttuvat ruoiksi, joita himoitaan uudestaan ja uudestaan vastaavassa tilanteessa. Voimakas nälkä voimistaa tätä opittua mielihalua. Tavasta voi toki opettaa itsensä pikkuhiljaa ja ajan kanssa pois, mutta toki helpompaa olisi jos ei päästäisi itseään hullun nälkaiseksi lainkaan. Monesti kyse on myös helpommasta valinnasta jossain tilanteessa tai joissain maissa puhtaasti rahaan liittyvä valinta. Niin surullista kuin se onkin.

 

                           Kaunista viikonloppua!

                                    Dulledoff

Tervetuloa syyskuu!

Sinne se elokuu mennä hujahti! Tosta noin vaan, vaikka se olikin vähän tahmea. Kuuma, tahmea, kaunis ja  vellova. Jotenkin junnaava. Huomaan, että vaikka täällä on vielä täysin kesä jonkin aikaa, on oma mieleni jo asettunut syksymoodiin. Jotenkin on sellainen dynaamisempi olo. Sellainen, että nyt pitää saada asioita eteenpäin ja pois käsistä. Voih, kyllä huomaa, että yli 4 kk aurinkoa ja hellettä yhteen putkeen alkaa jo tympiä tätä tyttöstä. Tiedättekö, sitä alkaa jotenkin vaan kaipaamaan myös sellaista sadepäivän suloisuutta. Ja sitä, että voi käyttää vaatteita! Kaipaan viileitä iltoja, kun voi käpertyä viltin sisälle ja siemailla lämpikseen teetä kynttilän valossa. Sekä tietysti kaikkia ihania sadonkorjuun herkkuja. Omenoita ja marjoja!!! Oman pihan omppuja ja itse metsästä kerättyjä marjoja!!! Nam nam!

Kotona kotona on monta omppupuuta. Just tällasia samannäkösiä ja NIIN makoisia! (Kuva: Kotiliesi)

Kaipaan syksyn tuoksua. Sitä kun aurinko paistaa, luonto on kaunis ja silti on raikasta. Ilma on raikasta ja voi haistaa tulevan talven. Saa laittaa kivan pipon taas päähän ja kaulahuivin kaulaan. Vetää farkut jalkaan ja jonkun ihanan neuleen päälle. Ja käyttää sukkia. Mutta, täällä on helle! Jotenkin muuten hassua, et miten ihminen voikaan ikävöidä sitä, että voi käyttää sukkia :D No, kyllä se viileyskin sieltä sit taas tulee tännekin ja sit tympäsee, kun jokapaikassa on kylmä... nyt vain tuntuu, että siihen on vielä ikuisuus ja omat aivot on jo ihan syksyisissä fiiliksissä.

Huomaan olevani tästä syyskuusta jotenki tosi innoissani. Otin itseäni kädestä kiinni ja osallistun nyt syyskuun ajan Alma Sipilän pitämään Kehovallankumoukseen. Tänään sain ensimmäisen kirjeen ja olen todella iloinen ja kiitollinen, että pääsin juttuun mukaan. Saan aivan varmasti syvennettyä ja parannettu omaa suhdettani kehoni kanssa vielä ennestään ja saan varmasti myös uusia ajatuksia ja näkökulmia. Niin tosiaan, suhde oman kehon kanssa on elinikäinen. Se on aina ollut mun kanssa kaikessa mukana ja tulee olemaan. Siihen suhteeseen on tärkeää panostaa, koska se on oikeasti se kaikista pisin suhde mitä tässä ihmiselämässä koetaan. Tämä kurssi tuntuu jo alkaessaan tosi hyvälle ja ihanalle! Alman sivuille ja kehovallankumouksesta pääset lukemaan täältä.Virallinen ilmoittautuminen on näköjään päättynyt eilen, mutta jos kehovallankumous houkuttelee sinuakin, ota Almaan yhteyttä ja kysy ihmeessä, jos pääsisit vielä mukaan.

Kokonaiseksi.fi

Sitten on kaikenlaista muutakin kivaa tässä kuussa tiedossa. Asioiden loppuunsaattelua (juttujen hiomista ja lähettelyä), apurahahakemuksia ja myöhemmän syksyn reissujen valmistuelua. Viime viikolla hommasin jo vinon pinon matkalippuja sinne ja tänne ja tuonne :D Kivaa! Tässä kuussa alkaa myös pitkään odottamani psykologian opinnot ja erityisesti odotan Näkökulmia positiiviseen psykologiaan -kurssia. Eli paljon kaikenlaista kivaa ja ajatusta kehittävää, ainakin näin kovasti toivon!

Ihania teekuppeja!!! Kyllä minä tällaisilla tuossa parin kuukauden päästä teenkin jotain ;)

Kaunista syksyä teille, jotka sen keskellä jo olette! Minä tyydyn vielä toistaiseksi syksyn fiilistelyyn ja haaveiluun!

Ihanaa ja innostavaa syyskuuta!

Dulledoff


ps. Kiitos ihmiset kommenteistanne liittyen ravitsemusterapeuttien myyntikoulutukseen facebookin puolella ja viesteissä! Ihana, että tekin innostuitte. Minä todella innostuin ajatuksesta, että sellaisen järjestäisi ihan oikeasti :D Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan ;)

Mistä ja miten myynnin avaimet myös ravitsemusterapeutin taskuun?

Myynti on hassu juttu. Hassu ala ja taito. Koen sen olevan hassua, koska se on jotenkin ollut itselleni niin pitkään väärinymmärretty ala. Olen myyntiä ja siihen liittyviä asioita pohtinut lukuisia kertoja ihmisten kanssa sekä omassa pienessä päässäni. Käsitellyt mielikuviani myyjähenkisistä ihmisistä. Tiedättekö, on niitä, jotka on vähän sellaisia lipeviä ja päällepuskevia. Yhdellä sanalla: Ärsyttäviä. No, sitten on niitä, jotka ovat todella miellyttäviä, karismaattisia tyyppejä, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle ja jälkeenpäin mietit vain, että "Mitä tapahtui?", "Kuinka päädyin tähän ratkaisuun, vaikka ennakkosuhtautumiseni oli jyrkkä EI"?. Niin, ne on niitä taitavia myyjiä. Niin taitavia, että teetkin valintoja tai asioita, jotka eivät aluksi olleet niin kovin houkuttelevia, mutta asia  muuttui. Myynti muutti asian ja sitten asiasta tulikin siistiä ja huippua! Jännää! Aina näitä pohtiessani päädyn yhteen ja samaan kysymykseen:  

Miksei sitä tietotaitoa mikä myymiseen liittyy opeteta 

myös ravitsemusalan ammattilaisille?!? 

 

Niin, miksei!? Jos vastauksesi on se, että no "Eihän ravitsemustiede ole myyntialaa", "Ei potilas/asiakastilanteet ole myymistä". Mutta ähää! Kylläpä vain on, ja isosti onkin. Plus, tosi iso osa meistä on yrittäjiä. Ravitsemusala on nyt itsessään pop! Mutta entäs se myynti mitä tapahtuu siellä asiakas/potilashuoneissa? Opetussuunnitelmat on tiukkoja ja asiaa sinne olisi kiva saada ja vaikka kuinka, niin ettei sieltä kukaan ikinä ennättäisi papereita saamaankaan. Mutta, jotain aiheeseen liittyvää siellä varmasti olisi hyvä käydä. Maailma nimittäin voisi kenties olla toisenlainen. 

Usein haaveilen siitä maailmasta, jossa me ravitsemusterapeutit osaisimme käyttää myynnillisiä asioita ja oikeasti "myydä" ihmisille hyviä valintoja, niitä polkuja kohti hyvinvoivaa kehoa ja mieltä. Ymmärtäisimme oikeasti käyttäytymistä ja kuinka sen voisi valjastaa tehokkaasti ja hyvin terveyttä edistäväksi. Voi kunpa vain osaisimme! Voi kunpa osaisimme myydä myös ammattiaitoamme ja ammattikuntamme tarpeellisuutta päättäjille niin, että meille olisi riittävästi työpaikkoja myös sairaaloissa niin, ettei yhden ihmisen tarvitse tehdä töitä viiden edestä! Voi kunpa osaisimme myydä palvelujamme ja tietotaitoamme niin, että palkkamme nousisi koulutusta vastaavalle tasolle, myös julkisella puolella! Voi kunpa osaisimme myydä terveellisten elämäntapojen tarpeellisuuden niillekin henkilöille, joilla terveys ja normaalipaino vielä on! Voi kunpa ja voi kunpa... Mutta miten? Niinpä, siinäpä se on ollut ravitsemustyttösen pää pyörällä jo pitkään. Miten?!? Kysymykset toistavat toisiaan ja päädyn aina samaan mitättömyyden tunteeseen ja sanoihin "Voi kunpa".

  

Jotain pientä koen aiheesta jo ymmärtäväni. Sen, että kaikki elämässämme on myyntiä. Vanha ajatukseni: "Ei potilas/asiakastilanteet ole myymistä", niin ne jos mitkä sitä vasta onkin. Joo, vastustelin ajatusta joskus, mutta kun asiaa vähänkään miettii, niin totta se on. Se on myyntiä. Toinen asia on se, että olen aina kokenut olevani ei-niin-myynnillinen-tyyppi, vaikka olen pienenä kaupustellut ja sun vaikka mitä ovelta ovelle ja se oli kivaa. Mistä silti moinen mielikuva itsestä? Kuitenkin, kokemus siitä, että olen ei-niin-myynnillinen-tyyppi, ei pidä paikkaansa, koska kaikki ihmiset on myynnillisiä. Enemmän tai vähemmän. Ja koska sitä meissä kaikissa on, on sitä myös ravitsemusterapeuteissa. Ja sitä voi silloin myös kehittää ja hyödyntää. Avaan vähän, koska mun on ainakin pitänyt näitä sulatella, jotta olen saanut aivoni ns. "myynnin hyväksymismoodiin". 

Jokainen ihminen on luonnostaan myyjä ja harjoittaa myyntiä. Okei, mutta miten niin? Mieti lasta, joka haluaa vanhemmiltaan esimerkiksi karkkia tai luvan päästä kaverin luokse yöksi. Lapsi käy kauppaa yleensä aika suoraan ja 'klousaa' mahdollisimman nopeasti. "Jos saan tänään tämän karkkipussin, niin sitten lauantaina en syö karkkia" -tyylisesti. Asia voi vaikuttaa neuvottelulle, mutta todellisuudessa lapsi kauppaa ideaansa ja tahtotilaansa, tekee asiasta helpon vanhemmalle, ehdottaa valmiiksi ratkaisua ja tähän on vanhemman helppo sanoa "Joo". Ja tadaa, lapsi saa karkkia heti. Se mitä tapahtuu lauantaina voikin olla sitten toinen juttu. Myös puolison etsiminen, treffeillä käyminen ja suhteen ylläpitäminenkin on myyntiä. Ymmärrän tämän tavallaan, mutten osaa eritellä teille tätä vielä tarkemmin. Mutta sitten taas esimerkiksi työpaikan hakeminen on ihan selkeästi myyntiä. Sinun tulee osata myydä tietotaitosi ja persoonasi niin, että sinut halutaan palkata. Onnistuessasi tulokseksi, 'komissioksi', saat haluamasi työpaikan ja siitä maksettavan palkan. Terveys ei ole itsestäänselvyys, vaan sekin on 'komissio' siitä, että olet pitänyt huolen itsestäsi, kehostasi ja mielestäsi. Olet myynyt terveyden itsellesi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin... kaikkiin asioihin tässä maailmassa liittyy myynti. Niin hassulta kuin se aluksi voikin kuulostaa.

Mikä on ravitsemusterapiatilanteessa aivan ensimmäinen oleellinen asia? Se on luottamus. Niin myös myynnissä. Jotta voit myydä jotain tai sitten niitä neuvoja ja valintoja, täytyy ihmisen pystyä luottamaan siihen, että olet oikeasti hänen puolellaan, hänen terveyden puolellaan. Ihminen luottaa tuolloin käsiisi niinkin ison asian kun terveytensä. Ihminen voi ostaa muutamassa minuutissa valtavan kalliita asioita, mutta terveyttään ihminen ei yleensä ihan niin hevillä myy tai annan jonkun käsiin. Asiaa ei välttämättä näin syvällisesti tilanteessa mietitä, mutta jos luottamusta ei onnistuta luomaan, jää asiakas/potilassuhde todennäköisesti syystä tai toisesta lyhyeksi tai hedelmättömäksi. 

  

Myynnissä oleellista on tarpeen luominen. Ravitsemusterapeutin luokse tulevilla yleensä on tarve, sitä ei tarvitse luoda. Meille oleellista taas on motivaation luominen. Motivaation luominen on vaikeaa, ehkä se vaikein ja ratkaisevin vaihe luottamuksen ohella koko ravitsemusterapiassa. Kun sitä on asiakkaalla tai potilaalla jo ennestään, on kaikki helpompaa. Silloin voi keskittyä ravitsemusasioihin ja tiedon välittämiseen. No, suurimmalla osalla sitä motivaatiota ei ole tai se on hyvin horjuvaa tai ulkolähtöistä eikä siten kestävää. Esimerkkinä lihavuus. Lihavuuden hoito nyt on mielestäni ylipäätään puutteellista ja pintapuolista monissa paikoissa, koska ei ole resursseja tai ei riittävästi tietotaitoa. 

Henkilö tulee ravitsemusterapeutin vastaanotolle lihavuuden liitännäissairauden, tyypin 2 diabeteksen takia. Henkilö on jo saanut lääkityksen ja olo alkaa olla parempi. Terveyden tunne on jälleen olemassa. No, kuinka luoda se motivaatio? Kuinka myydä pitkäjänteisiä ja vaikeasti toteutettavia elämäntapamuutoksia, kun hätätilanne on jo "hoidettu". Moni ymmärtää käynnillä kuinka omilla valinnoilla voisi terveyttä, omaa oloa ja jaksamista vielä edesauttaa ja jossain vaiheessa ehkä jättää siten lääkkeet jopa pois. Mutta, kuinka moni näin oikeasti toimii? Kuinka moni asiakas/potilas ihan oikeasti pääsee siihen pisteeseen, että elimistön oma insuliiniaineenvaihdunta on sillä tasolla, ettei lääkitystä enää tarvita? Valitettavan harva. Ja en tässä todellakaan sano, ettei lääkitystä tarvittaisi. Iso kysymys vain on se, että kuinka myydä motivaatiota tehdä pitkäjänteisiä ja vaikeita elämäntapamuutoksia? Myös niille, jotka ovat terveitä.

Tietoa ravitsemuksesta ja terveydestä on paljon, mutta kuinka se tieto saadaan valjastettua oikein käytännön tasolle? Siihen me tarvitsemme tietoa ihmisen psykologiasta, käyttäytymisesta ja ehkä tosiaan myös jotain kaupalliselta puolelta. Ehkä tosiaan jopa myyntikoulutusta. Ainakin sieltä voisi saada jotain eväitä joihinkin tilanteisiin. Minusta tuntuu, että kun näitä asioita tutkittaisiin ja näihin paneuduttaisiin terveyden näkökulmasta, voisi maailma oikeasti kokea vallankumouksen! Miettikää kuinka mittavasti myynnillisin keinoin vaikutetaan ruokavalintoihimme ja terveyteemme, mutta nykyisin pääasiassa sitä heikentävien asioiden tiimoilta! Pintaraapaisuna esim. lapsille suunnatut ruokamainokset. Sokerihumala taattu jo mainoksista. On mielestäni tyhmää ja ärsyttävää, ettei terveyttä ja hyvään elämään liittyviä asioita ole valjastettu yhtä mittavin, tehokkain ja vaikuttavin myynnin ja markkinoinnin menetelmin kuin monet terveyttä ei-niin-edistävät tahot! Päädyn samoihin ajatuksiin ja kysymyksiin: "Voi kunpa!" ja "Miksei sitä tietotaitoa mikä myymiseen liittyy opeteta myös ravitsemusalan ammattilaisille?!?".

Haluan yrittää ymmärtää ja oppia. Haluan osata olla se karismaattinen tyyppi, jonka tapaamisen jälkeen on hyvä  mieli ja 'kauppakassissa' motivaatiota, hyviä valintoja ja kokonaisvaltaista terveyttä. Käteeni osui New Yorkissa Grant Cardonen kirjoittama kirja Sell or Be Sold, How to Get Your Way in Business and in Life. Ostin sen. Nyt ajattelin hakea jotain ajatusta ja ehkä jopa vastauksia näihin kysymyksiin, joilta en saa rauhaa. Lupaan, että jos joskus vielä löydän ne vastaukset, sisäistän ja opin ne, kuulette minusta vielä ja vallankumouksesta ;)

TAI HEI!

Voisiko joku myynnin ammattilainen opettaa meitä?!? Joo, pidetään sellainen viikon myyntikoulutus ja sit me tehdään yhdessä se vallankumous! Sen jälkeen motivaatio on oikeasti melkein HobbyHallista tilattavissa oleva asia! Joo, joo, joo!!!! Nyt pitäis sit enää vaan osata myydä tämä ajatus kollegoille, sille myynnin ammattilaiselle sekä jollekin, joka sen kaiken rahoittaisi. Hmm...Taidan ehkä nyt sit kuitenkin lukea tuon kirjan eka...;)

 

Dulledoff

Ihmetyksiä Espanjan liikenteestä

Tässä lisää juttua ulkosuomalaisuus sarjaan. Täällä asuessa on törmännyt monenlaisiin pikkujuttuihin, jotka vain ovat eri tavalla kuin mihin on tottunut. Ne eivät välttämättä ole oikein tai väärin, vain eri tavalla. Välillä ne ärsyttää ja välillä ihastuttaa. Joskus kyllä ihmetyttää, että kun ollaan kuitenkin ihan tässä Euroopan sisällä, että miten niin moni juttu voi olla niin toisin. Olen kipeänä, joten kuvat on nyt tällä kertaa ihan puhtaasti internetin ihmeellisestä maailmasta.

Liikenne ja liikenneympyrät

Liikenne on täällä nopeampitempoista ja sujuvampaa kuin Suomessa. Ensin tilanne näytti itselle aikalailla pelottavalle kaaokselle ja huolimattomuudelle. Mutta, kun täällä nyt on pari vuotta ollut ja autolla ajellut, niin oikeastaan liikenne onkin täällä tosi sujuvaa ja  joustavaa. Välillä kaverukset voivat pysäyttää koko liikenteen pysähtymällä juttelemaan ajaessaan toisiaan vastaan. Yleensä kukaan ei ihan muutamaan minuuttiin vielä tuumaa mitään. Sit jossain kohtaa joku tööttää ja sit he saattavat sanoa heipat ja liikenne taas alkaa soljumaan. Kaverin kanssa voi siis jutella kesken vilkkaan liikenteen ja muut odottaa kiltisti hetken aikaa.

Tässä meidän lähellä on liikenneympyrä, missä on yllättävän aidon näköisiä norsuja

Liikenneympyröitä on täällä todella paljon!!! Siis oikeesti, TODELLA paljon! Aluksi liikenneympyröissä ajaminen näytti ihan aivottomien touhulle! Miten kummassa ne noi tekee? Miksi ne vilkuttaa sisään tossa kohti eikä ollenkaan ulos mennessä??? Ja täällä liikenneympyröitä riittää erilaisilla kaistamäärillä tietenkin. Kaksi kaistaiset ympyrät on tosi yleisiä. Meillehän on autokoulussa opetettu, että liikenneympyrässä näytetään vilkkua vain, jos vaihtaa sen sisällä kaistaa ja sitten, kun sieltä poistutaan. No, nämä näyttävät vilkkua vain sillon, kun kaksi tai useampi kaistaisella ympyrällä mennään kauemmaksi kuin seuraavaan liittymään. Eli jos et mene ekasta vaan vasta tokasta tai kolmannesta kohdasta ulos, laitat vilkus vasemmalle ilmaisemaan, et 'mä meen vasta myöhemmin ulos'. Joo, aluksi oli aika erikoista, mutta nyt ku sen tietää ni nou hätä! Itse taidan silti vieläkin vilkutella myös ulos mennessäni. Jäänyt sen verran tonne selkäytimeen.

Parkkeeraminen

Parkkeeraaminen on täällä mielenkiintoista. Parkkiruudut ovat vain ohjeellisia viittauksia siihen, että tähän suurinpiirtein näin näitä autoja voisi laittaa. Tosi usein näkee, että yksi auto vie ainakin kahden paikan, kun se on parkkeerattu silleen pikkasen vinoon. No, mistä tietää, että mihin kohti voit parkkeerata? Se se välillä onkin vähän mysteeri. Näillä on käytössä värikoodit tiessä plus välillä liikennemerkkejä. Kun parkkeeraa niihin kohti, missä on valkoista viivaa, pysyy autosi tallessa.
 

Välillä on täyttä ja parkkipaikkoja ei ole. Kuinka tilanne hoidetaan? Siten, että se auto vain jätetään siihen. Joko toisten, jo parkkeerattujen autojen eteen tai taakse (niin, ettei sieltä pääse muut pois), tai jättämällä johonkin kadunkulmaan tai liikenneympyrään. Kyllä, ihan siihen liikenneympyrään mistä vierestä ajaa autoja. Merkkinä siitä, että 'palaan pian' on hätävilkut. Sitten kun itse satut tulemaan autollesi ja se onkin siellä motitettuna,  niin ei siinä auta muu kuin tööttäillä ja odotella. Yleensä sit jonkin ajan kuluessa 'hassusti' parkkeerannut hemmo tulee ja vapauttaa sinut.

Naarmut

Niitä on kaikissa autoissa eikä niistä niin välitetä, ellei sitten pahemmin käy! Yksi nainen peruutti isolla metsäalueella meidän oveen, kun ei vain katsonut. Meille ei käynyt kuinkaan eikä autoonkaan näkynyt tulleen suurempia kolhuja (tai ainakaan niitä ei erottanut edellisistä). Selvittiin säikähdyksellä. Siinä yhdessä sitten naureskeltiin tilanteelle ja kenellekään ei jäänyt paha mieli. Täällä on paljon helpompaa, kun on vähän huonompi auto. Sellainen, et ei haittaa, jos joku vähän kolhaisee. Joku kolhaisee jossain kohti kuitenkin. Joko itse vetäiset kylkeä johonkin jossain pienellä alueella (pieniä kujia, porttikongeja ja erikoisia systeemejä riittää). Suomessa pienen pienestä hipaisusta, josta ei edes synny oikeasti jälkeä autoon, saadaan aikaan sellainen show, että mukaan sekoitetaan poliisit sekä asianajajat ja kaikille tulee vain paha mieli. Ja miksi? Siksi, että melkein tapahtui jotain.

 Tieviitat

Yleensähän jonnekin mentäessä jokaisessa risteyksessä on kyltti, että 'kohteesi on tuolla näin ja näin monen kilometrin päässä'. No, täällä niitä on about joka toisessa risteyksessä. Logiikka on yleensä se, että 'mene tähän samaan suuntaan niin kauan ennen kuin toisin ilmoitamme'. Ei aina. Joskus viitat vain loppuvat tai häviävät, ovat vähän piilossa tai olet eksynyt. Mutta logiikka on siis tavallaan looginen ja ihan ok, mutta kun on Suomessa tottunut siihen, että näet sen viitan joka paikassa, niin sitä on vähän pallo hukassa välillä.

Vilkut ja tööttäämiset

Vilkkuja ja torvia käytetään, ja paljon! Vilkuilla ilmaistaan sitä minne mennään tai just et 'tulen kohta'. Espanjalaiset tykkää vilkuista niin paljon, et ne tykkää ajella ne päällä useita kilometrejä :D Ei ole ihan tavaton näky, et tyyppi ajaa vielä moottoritiellä hätävilkut päällä sataakahtakymppiä (moni moottoritiellä laittaa hätävilkut päälle, kun auto ei jaksa vetää ja ollaan siinä hitaiden kaistalla) eli ne on vaan jääny päälle. Tai sit kääntyessä ne vaan on jääny päälle ja ne on ja palaa, pitkään.

Yöaikaan tällaiset kyltit ois kaupunkialueella kyllä enemmän kun tervetulleita!

Tööttääminen on voi olla tervehdys, ilmoitus kaverille 'tulin nyt hakemaan sua', 'Voitko väistyä', 'Tuutko nyt hakemaan tai siirtämään tän autos pois' tai jotain muuta riippumatta kellonajasta. Täällä autoa tööttiä käytetään paljon paljon enemmän kun Suomessa. Suomessa kun kuulet auton torven, voit olla varma, että joku on vittuuntunut. Mut täällä se voi olla jotain muutakin.

 

Parkkisakko

Tää on niin mahtava juttu! Kun saat parkkisakon, voit maksaa sen alueen parkki tolppaan 24h sisällä :D Jos et ole laittanut masiinaan riittävästi kolikoita jonnekin mennessäsi ja homma on venähtänyt, maksat silloin vain erotuksen siihen asti milloin olet lähdössä. Tai jos lipuke on unohtunut kokonaan on silloin maksimisumma 6,55 €, ei enempää ei vähempää. Laitat kaikki saamasi liput ja laput pieneen auton ikkunalla olleeseen kirjekuoreen ja sujautat sille tarkoitettuun reikään (yleensä kaikista ylin). Mut sit jos homma venyy yli 24h on summa sit 60€ ja se pitänee maksaa poliisille. Tästä en onneksi tiedä mitään.

Parkkisakko ja pieni kirjekuori, minne lippuset ja lappuset tulee laittaa

Koko homman voi siis hoitaa tän näköisen tolpan avulla

Osoitteet

Sama kadunnimi voi olla yhdessä kaupungissa kolmeen kertaan. Joo, maailmassa on sanoja aika paljon ja lisääkin voi keksiä ni kummastuttaa, että miksi ihmeessä valitaan samaan kaupunkiin tai kylään kolmekin samalla nimellä varustettua katua?!?  Navigaattori on siis sinänsä kiva keksintö, mutta täällä tuntuu, ettei siitä aina ole niin kovin edes hyötyä. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että saat  varata vähintään tunnin aikaa etsimiseen ja poukkoiluun, jos olet menossa vieraampaan paikaan.. Ensin löydät annetun osoitteen, muttei etsimäsi asia ole siellä vaan käyt ensin kysymässä asiaa jostain ja sitten vasta löydät oikeaan paikkaan, sinne toiseen samannimiseen paikkaan. Mutta, kun asiaan suhtautuu seikkailumielellä niin sellainen sarvi tuohon otsan kohdalle ei pääse ihan niin suureksi syntymään. Ehkä, ihan aina.

Grua hoitaa

Sit kun on käynyt niin, että oletkin parkkeerannut väärään paikkaan joko siksi, ettei paikkoja vain ole ollut tai sitten et ole vielä täysin ymmärtänyt mihin voi ja mihin ei voi parkkeerata. Niin silloin tulee Grua ja hoitaa autosi talteen. Se poimii sen ja vie säilöön. Siellä on paljon paljon paljon muitakin autoja ja skoottereita. Eli kun menet autosi luo eikä se olekaan siinä mihin sen jätit, ei sitä välttämättä ole varastettu, vaan se on vaan viety säilöön. Tämä toiminta ei tietenkään ole ilmaista. Yö Gruan hoivissa maksaa about 80 euroa. Ja summa toki riippuu siitä kuinka kauan autosi on Gruan hoivissa ollut. Ollaan sieltä muutamaan otteeseen käyty auto hakemassa.

Suojatiet 

Täällä suojateiden merkitys on ymmärretty hyvin. Siinä saa kävellä jalankulkija rauhassa. Autot pysähtyy. Jos ei pysähdy rapsahtaa kuulemma aika muheva sakko ja pahimmassa tapauksessa joutuu telkien taa. Välillä tästä syntyy myös ikävännäköisiä tilanteita: Äiti katsoo muualla, juttelee kaverin kanssa ja vaan työntää lastenvaunuja autotielle katsomatta millä vaihudilla sieltä on auto/autoja tuloillaan. Mutta jalankulkijana tietä saa siis hyvin. Autoilijana saa olla supertarkkana.

Etsin tähän kivaa suojatien kuvaa netistä ja törmäsin tähän! Siis mäkkärin oma suojatie.... huhhuh! Tosin, ihan fiksu mainos- ja mielikuvakikka kuitenkin. Ei voi kieltää.

Julkinen liikenne

Jos ei omista autoa, jää aika moni näistä probleemista kokematta. Junien suhteen en ole huomannut ikinä mitään kummaa. Ne toimii ja yleensä ajallaankin. Mutta bussit ovatkin oma lukunsa. Ensimmäinen ongelma: Kuinka löytää oikea pysäkki missä nousta kyytiin ja missä hypätä pois. Jaa-a... se ei aina ole ihan niin selkeää. Pysäkkejä on esim. Fuengirolan keskutassa joissain kohdissa, missä ei varsinaisesti ilmaista, että siinä on pysäkki. Pysäkin kohdalla voi myös olla paljon autoja niin, ettei siitä voi päätellä, että tässä olisi pysäkki. Pitkän matkan ja lähiliikenteen bussit pysähtyy osittain samoilla osittain eri pysäkeillä. Aikataulut on kohdallaan yleensä aamulla noin kahdella ensimmäisellä vuorolla. Sitten iltaa kohden homma jotenkin tuntuu vaan venyvän. Joten, ei kannata mennä bussilla johonkin paikkaan, missä on hyvä olla tiettyyn aikaan, ellet sitten matkusta aikaisin aamulla. Se on kiva juttu, että jos joku on vielä tuloillaan bussiin kun ovet on jo sulkeutumassa, ottaa kuski usein vielä vähän mattimyöhäsen kyytiin. Ehkä juuri siksi aikataulut venyy, mut ainakin ihmiset pääsee kyytiin, kun se bussi sattuu kohdalle ja sinä oikealle pysäkille. Ja joskus voi päästä kyytiin jopa ilman pysäkkiäkin, jos ei olla enää ihan taajamassa ;)

Näistä liikenneasioista tulikin juttua sen verran, että jatketaan muilla  Espanjan ihmetyksillä myöhemmin! Ja jos täällä liikenteessä on omat haasteensa, niin se nyt ainakin on ajamista ja liikennettä helpottava tekijä, et täällä ei ole ikinä liukasta. Ei mustaa jäätä tai ikkunoiden raappaamista ;) Sählinkiä ja tilanteita voi olla paljon, mutta ei siinä auta ku mennä sekaan vaan! Onnea matkaan!

Dulledoff