Elelee

Rakas Sara, kun vuosi sitten sinä tulla tupsahdit syliini

Tasan vuosi sitten 7.2.2013 tapasimme ensimmäisen kerran. Olimme työpäivän jälkeen läheisessä "räkälässä" yhdellä oluella aurinkoisena helmikuun päivänä yhdessä Akin ja Suvin kanssa. Minulla oli ollut koirakuume jo jonkin aikaa. Hetan (aivan ihana ja rakas koirani, jonka elämä päättyi huonojen lonkkien vuoksi aivan liian varhain 1,5 -vuotiaana) kuoleman jälkeen olin alkanut jo antamaan itselleni luvan ehkä rakastaa jotain toista koiraa yhtä paljon. Ainakin olin jonkin aikaa leikitellyt ajatuksella, että jos meillä olisikin koira.




Olimme juuri keskustelleet aiheesta "tulisiko meille koira", jonka summaus oli se, että "nyt ei ole oikea ja hyvä hetki koiran hankinnalle, katsotaan myöhemmin", kun suomalainen sekakäyttäjä tuli pikkuinen koiranpentu sylissään juttelemaan meille. Hän pyysi minua pitämään sinua, todella pikkuista pentua, hetken sylissäni. Sinun sydän hakkasi tuhatta ja sataa, olit ihan naatti. Nukahdit siihen syliini hetkessä, kai tunsit olosi turvalliseksi. Minulle tuli heti tunne, että sinä kuulut meidän laumaamme, olet se meidän koiramme, jolle muka nyt ei ollut vielä oikea hetki. Nukuit sylissäni hetken aikaa ja kun heräsit nuolit kättäni ja olit aivan ihana, vaikka olitkin tosi uupunut, nälkäinen, janoinen, mahasi pömpötti madoista ja turkkisi oli sotkuinen, haiseva ja täynnä kirppuja. Suvi haki sinulle vettä vessasta ja siinä sinä about kuusi viikkoisena joit vettä baarissa tuopista  tosi ahnaasti. Tuumasimme Suvin ja Akin kanssa, että tällä pennulla ei nyt kyllä ole kovinkaan hyvät oltavat ja päätimme Suvin kanssa tehdä asialle jotain.



Kun "omistajasi", tämä suomalainen sekakäyttäjä tuli sinua jossain vaiheessa hakemaan takaisin, kyselimme hieman tilanteesta. Kuulimme, että sinut on saatu linja-autoaseman yläkerrasta. Tarkempaa tietoa ei ollut. Tällä "omistajallasi" oli toinen koira, noin puolivuotias uroskoira, jota hän avoimesti kuritti hyvinkin väkivaltaisesti. Kerroimme "omistajallesi" ja hänen kaverilleen, että me haluaisimme huolehtia, että sinä saat hyvän kodin ja kerroimme, että sinulla ei selkeästikään ole hyvä olla. "Omistajasi" tuumasi vain tähän, että "tämä on minun koirani, enkä siitä luovu" ja selitti tilannetta, että "no kai se on väsynyt, kun se on ollut koko päivän liikenteessä!" Niin, noin kuusi viikkoinen pentu koko päivän baareissa ja kaupungilla... 

Olit niin kovin pieni tullessasi meille! Tässä taisit ensimmäistä kertaa päästä kosketuksiin luonnon kanssa.
 Niin ihmeissäsi haistelit ruohoa ja kukkia, kaikkea!


Jäimme räkälään seuraamaan tilannettasi. Juttelimme "omistajasi" kaverin kanssa uudelleen sinun tilanteestasi. Hän ymmärsi paremmin millainen tilanne kokonaisuudessaan oli ja halusi antaa sinut meidän huolehdittavaksi. "Omistajasi" oli kuitenkin ennättänyt antaa  sinut jo eräälle naiselle yökylään. Kyselimme naisen tilanteesta ja mahdollisuudesta pitää sinusta huolta. Kävi ilmi, että hänellä on koiria ennestään, muttei varallisuutta pitää huolta edes heidän terveydestä. Sovimme "omistajasi" kaverin kanssa, että tapaamme seuraavana päivänä samassa räkälässä klo 14.00 ja hän tuo sinut silloin meille.



Perjantaina 8.2.2013 tulimme räkälään sinua ottamaan vastaan. "Omistajasi" kaveri oli jo paikalla ja kertoi, että nainen, jolla olit yötä, on luvannut tuoda sinut tuohon aikaan meille. Nainen tulee paikalle, mutta sinä et olekaan mukana. Käy ilmi, että sinusta on tullut riidan kappale entisen avioparin välille. Hieno homma! Heidän riitelyn lomassa saimme naisen vakuutettua siitä, että sinun olisi parempi olla meillä tai että edes hommaamme sinulle sellaisen kodin, jossa sinusta pystytään pitämään täysipainoisesti huolta. Vaihdoimme numeroita ja nainen lupasi ottaa yhteyttä. Matkassa oli vain yksi mutta,  hän kun oli kerennyt antamaan sinut jo eteenpäin eräille ystävilleen.



Jäimme odottamaan. Minä yritin kovasti keskittyä apurahahakemuksen tekemiseen, jonka deadline oli tuona perjantaina, mutten voinut olla ajattelematta sinua. Sain hakemuksen lähetettyä aivan viime minuuteilla. Aki jäi päikkäreille ja minä menin Suvin ja Johannan luokse hengaamaan. Tunnit vain kuluivat eikä naisesta kuulunut. Tuumasimme jo, että ei me taideta sinua enää nähdäkään. Lopulta, kuuden maissa puhelin soi ja nainen soitti. Hän kertoi, että ystävät, joille hän oli sinut antanut olivat jo pyytäneet häntä hoitamaan sinua , koska olivat itse lähdössä ryyppäämään. Nainen oli tuumannut ystävilleen, että hän tuo sinut meille mielummin.  Sovimme tapaamisen kirkon eteen. Sitten kävimme läheisestä kiinakaupasta ostamassa sinulle hihnan ja kakkapusseja. Siinä me Suvin kanssa sitten sinua odoteltiin ja sieltä sinä sitten tulit. Olit ihan hirmuisen nälkäinen ja väsynyt. Pari päivää käytännössä vain nukuit ja söit.  

Emme olleet vielä päättäneet, että jäätkö sinä meille vai etsimmekö sinulle hyvän kodin muualta. Samana iltana, kun tulit meille, tuumasimme jo kuitenkin toisillemme, että sinä kuulut meidän laumaan. Siihen sinä tulit. Sinä tulla tupsahdit vain mamman syliin silloin, kun sitä vähiten odotin. Kun olimme juuri päättäneet, että "ei nyt, myöhemmin". 



Aika kuluu niin kauhean äkkiä. Nyt olet jo iso tyttö, jolla virtaa riittää vaikka muille jakaa. Turkki kiiltää ja toiset juoksut on jo menossa. Vuoden aikana on ollut paljon ihan superihania hetkiä. Tuot elämäämme enemmän iloa, kuin ehkä ymmärrätkään iloisuudellasi, hassuudellasi ja isoilla korvillasi. Joskus sinuun menee myös hermot, varisinkin, kun olet näin juoksujen aikaan ihan hormonihöyryissäsi etkä kuuntele. Mutten pysty olemaan sinulle vihainen tai ärtynyt pitkään. Onneksi et sinäkään ole minulle, jos minulla menee hermo tai käyttäydyn epäjohdonmukaisesti joskus. Sinusta on tullut ihan äärimmäisen rakas. Todella rakas, vaikka pelkäsin, etten voisi enää rakastaa ketään toista koiraa näin paljon. Mutta sinä vain tulit ja veit meidän sydämet! Saat hymyn kasvoilleni kymmeniä kertoja päivässä ja jaat ehdotonta rakkauttasi. Kiitos, että tulit ja kiitos, että olet siinä! Toivon niin paljon, että saan jakaa kanssasi vielä monia ja monia vuosia! <3

Rakkaudella,

Mamma
___________________________

Dulledoff katsomassa koripalloa :D Euroliigan ottelu Unicaja-Panathinaikos


Koripallo on mulle hauska ja tuttu laji. En ole ikinä pelannut varsinaisesti seurassa, mutta muuten koen pelanneeni peliä kuitenkin jonkin verran. Usein ala-asteella saimme mennä koulun liikuntasaliin pelaamaan korista tai lentopalloa, kun olimme tehneet sillä tunnilla tehtävänä olevat asiat. Kuten arvata saattaa, tehtävät tehtiin pika pikaa, jotta pelaamiselle jäi aikaa! Yläasteelle siirryttyä pelailimme veljeni kavereiden kanssa usein koulun pihalla ja pidimme heittokisoja. Täällä Espanjassa olemme käyneet muutamia kertoja heittelemässä ja pelaamassa noita "vanhoja" heittokisoja. Se on ollut superkivaa! Uusi asuntomme on ihan sen koripallokentän vieressä, joten toivottavasti itselläkin niitä kolmosia alkaisi taas paremmin tippumaan. Joten joo, koripallo on sinänsä meikäläisellekin tuttu juttu ja hauska peli, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan livenä oikein kunnon koripalloa ihmisen kanssa, joka lajista oikeasti jotain hiffaakin. Ajomatkalla Markun kanssa Akia pommitettiin kysymyksillä, et oltais edes vähän kartalla itse pelissä.



Menimme peliin omalla autolla. Navigaattori ohjasi meidän jonnekin ihan hornantuuttiin. Sitten turvauduttiin erittäin hyväksi havaittuun ja toimivaan systeemiin Espanjassa: kysy muilta autoilijoilta! Liikennevaloissa ikkuna vain auki ja mongertamaan. Ystävällinen mies viereisessä autossa alkoi selittämään stadionin sijaintia, mutta liikennevalot vaihtuivatkin nopsaan, joten hän vain viittoi, että seuratkaa häntä. Hän lähti näyttämään, että minne meidän tulee ajaa! Siis ihan uskomattoman ystävällistä! Saisitko Suomessa ventovieraalta vastaavaa palvelua? mä en oo ainakaan saanut. Ajettiin ihan jonkin matkaa. En tiedä oliko hän menossa siihen suuntaan muutenkin, mutta silti, aivan loistavaa. Sitten hän ajoi risteyksen kohdalle, josta meidän tuli kääntyä. Pieni hiljennys, ikkunat taas auki ja isoelkeisesti vilkuttaen: MUCHOS GRACIAS!!! Kiitos sinä ystävällinen mies! olemme saaneet hyvää ja ystävällistä apua tähän tapaan jo useamman kerran reissuillamme, huonosta kielitaidosta huolimatta. Äiti on pienenä opettanut, että vieraille ihmisille ei kannata puhua, kunnes ymmärsi, että minä puhun silti ja on sen jälkeen vain ohjeistanut olemaan varuillaan ja katsomaan kenelle puhuu :D Ihmiset, uskaltakaa kysyä! Kukaan ei ole ainakaan minua vielä purrut elämäni aikana! Yleensä ihmiset ovat vain ystävällisiä ja haluavat auttaa :) Oman kokemuksen mukaan ei ole parempaa ihmistä neuvomaan hyvää ravintolaa vieraassa kaupungissa kuin paikalliset ihmiset tai paikalliset taksikuskit! :D

Tietenkään oltu suunniteltu kaikkea valmiiksi, joten paikanpäällä oli edessä lippujen ostaminen. Ne olikin vekkulit! Olikohan niin, et alle 7-vuotiaat pääsi ilmaiseksi, koska heille ei ollut omaa osiota. Sitten 7-vuotiaasta 14-vuotiaaksi oma osio (liput 8€), 15-30-vuotiaille oma osio: Joven (nuori) :DDDD (liput 11€) ja vasta ku oot 30-vuotias, olet aikuinen! (liput 15€) Mainio systeemi :)Johtunee kai siitä, että täällä monet asuvat kotona noin kolmekymppiseksi. Oltiin Markun kanssa iloisia nuoreksi paluusta ja Aki luonnollisesti vitsaili kassaneidille meidän olevan hänen lapsiaan :D Saatiin paikat ylimmältä riviltä, joten ahoittelen, että jotkut kuvat ovat aika pieniä...



Illan peli oli Euroliigan ottelu Unicaja - Panathinaikos (Malaga-Kreikka)

Minun kommentit illan pelistä: Me kannatettiin Unicajaa, joka on siis Malagan joukkue. Kuvissa ne on noita vihreäpaitaisia. Peli oli hyvin aktiivista ja viihdyttävää seurata. En vain voinut olla miettimättä, että miten noin isot miehet on noin nopeita ja ketteriä? Oma mies näyttää noiden tyyppien rinnalla pienelle 204 cm pituudestaan huolimatta! Peli näytti mun mielestä olevan hyvinkin tasaväkistä ja pisteitä napsui molemmille joukkueille tasaiseen tahtiin. Pelitaktiikat, öö en oikein osaa kommentoida muuta kuin et pelin alkupuolella Kreikan joukkueen pelaaja (muistaakseni pelaaja nro 7) pääsi tosi  monta kertaa heittämään kolmosen samasta oikeasta alakulmasta eikä puolustajaa näkynyt missään. Sitten Unicaja piti aikalisän, tytöt tanssi ja sitten homma oli hoidossa siitä eteenpäin. Popcornit oli hyviä ja niitä sai parilla eurolla ihan hervottoman ison kupin! Halusin donkkaus tilanteesta kuvan, mutten onnistunut. Niitä onneksi tuli pelin aikana useampia, mutta kuvaa en onnistunut saamaan. Harmi! Tunnelma oli aivan mahtava! Välillä meteli oli niin kova, että mulla koski oikeasti korviin.


Tilanne puolessa välissä! Unicaja johtaa vain kahdella pisteellä!


Alla olevalla videolla pelin viimeiset hetket ja lopputulos!




Pelin tahdista pätkä




Pelin muu oheistoiminta, 
on oleellista, koska urheilutapahtumat ovat viihdettä. Joten, tässä oheistyypit.

Tytöt




Unicajan Maskotti tekee kuperkeikkoja ;)




Kiss Me <3




Pelissä oli välillä aivan valtava melu, vaikkei siellä ollut edes täyttä! Mulla koski oikeasti välillä korviin. Espanjalaiset oikeasti huutavat toisilleen. He puhuvat toistensa päälle, jolloin huudetaan päällekkäin. He kasvavat tähän meininkiin, mikä tarkoittaa sitä, että heillä on huono kuulo.Koska on huono kuulo, huudetaan vielä kovempaa, pidetään telkkaria vielä kovemmalla... you get it! Meteli on valtaisa! Tällaisessa tilanteessa toki se luo vain tunnelmaa :) Mut ei ole kiva olla kahden espajalaisen perheen kanssa samaan aikaan lentokentällä aamuviideltä.... juu ei. Mut, takaisin aiheeseen.

Minusta tuntui pelissä kaikine rekvisiittoineen kuin olisin ollut jenkkileffan kuvauksissa, mutta Espanjassa :D Espanjassa on koripallon MM-kisat ensi syyskuussa. Silloin on Susijengikin täällä pelaamassa. Silloin ehkä olen jo fiksumpi pelin seuraaja ja saan viihdyttävästä pelistä vieläkin enemmän irti. Kiitos asiasta hiffaavalle miehelleni! Ilman selostustasi, olisi tilanteen jääneet popcornien varjoon. Koripallo on ihan super kiivastahtinen peli! Koko ajan vaan tulee pisteitä ja perillä pysyäkseen saa oikeasti keskittyä (koska miettii edelleenkin vain, että kuinka noin isot miehet voivat olla noin nopeita ja ketteriä? :o) 

Hyvää ystävänpäivää!!!!

Dulledoff


___________________________

Irtiotto Frigilianassa

Käytiin viikonloppureissulla Frigilianassa, joka on vuoristokylä ja aurinkorannikon itäisin kylä. Malagasta noin 70 km itään. Pari päivää aikaisemmin päätetiin, että nyt otetaan pieni irtiotto arjesta ja lähdetään käymään jossain. Pistetään puhelimet kiinni, levätään, ulkoillaan ja nautitaan olostamme. Otettiin kartta käteen ja tuumailtiin, että mikä kaupunki tai kylä valittaisiin. Valinta kylän suhteen tehtiin tosi tunnepitoisesti; missä ei olla vielä käyty ja mikä on suht lähellä, ettei tarvitse käyttää viikonlopun arvokkaita tunteja autossa istumiseen ja mistä sais kivan edullisesti kuitenkin kivan majoituksen. Lähtö meni vähän säätämiseksi ja mä unohdin mm. meikkini kotiin. Joten viikonloppu vedettiin sit ihan naturellina. Kävin perjantaina ihonpuhdistuksessa, joten musta ei nyt kuvia julkaista tältä viikonlopulta.. ;)


Päädyttiin Hotel Rural Almazara nimiseen hotelliin



Sinne oli aikamoinen mäki! Kun ajettiin pihaan perjantai-iltana pimeällä, niin oikeasti elämä vilisi silmissä! Yhdessä kohdassa tuntui kuin automme olisi ollu keikahtamassa katolleen... ihan hirveä mäki!!!! Yritin ottaa siitä havainnollistavan kuva, mutta tässä tapauksessa kuva ei ehkä edes riitä kertomaan kaikkea. Onneksi sitten valoisalla, ja kun osasi jo varautua siihen, niin mäki ei tuntunut niin hirvittävän pahalle.






Hotelliin saapuessamme huomasimme iloksemme, että muutkin matkailijat ovat pitäneet paikasta niin, että tripadvisorin tarra on pärähtänyt oveen ja et Michelin ukkokin on tykännyt paikasta! Tästä ilahtuneina päätettiin nauttia ystävänpäivän illallinen hotellilla.





Läheiseen pöytään saapui pian meidän jälkeen iso espanajalainen seurue.
Ymmärtääksemme paikallisia Frigilianalaisia ihmisiä. Heillä oli oikein hauska, äänekäs ja leppoisa tunnelma :D

Illan menu, joista me valittiin seuraavan näköistä:















Nam nam nam! Hyvää oli! Ei mitään maailman erikoisinta ja ihmeellisintä, mutta oikein hyvää ruokaa, josta paistoi ammattitaito. Perusmaut, kypsyysasteet ym. kaikki hyvin kohdallaan :)


Hotelli oli tosiaankin maalaishotelli vuoristossa. Huoneen parvekkeen alla oli viereisen talon plantaasit, jossa oli kulotukset menossa. Siellä oli myös hevonen ja kanoja sekä kukko, joka kiekui vähän millon sattui. Olipa ainakin sellanen fiilis, että ollaan maalla :D


Tuolla se hevonen ja kana tai kukko on! Mä haluan paremman zoomin mun jälkkäriin... :/

Sarakin kurkki, että mikä siellä oikein palaa ja toki Kukolle sekä pitäjän muille koirille piti välillä vastailla.





Lauantaina menimme sitten tutustumaan kaupunkiin, joka oli oikein ihana ja sympaattinen. Päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen. Mulla oli päällä musta trikoomekko ja sukkahousut. Akilla T-paita ja farkut. Meinattiin läkähtyä! Aivan ihana keli!






Tämä oli aika erikoinen koristekaari kylän kirkossa. Jos katsotte tarkkaan, niin siinä on pääkalloja ja osalla on kruunut päässä, vissiin entisiä kuninkaita. Kirkon muut kaaret olivat ns. tavallisia koristuksia.
Tällaista en olekaan ennen nähnyt kirkossa.

Flamencoa ja Angry Birdsejä :D

Maisema parvekkeelta merelle päin. Tuossa pikkuisen mäen päällä olevassa talossa ois varmaan aika hauska asua!
Kivat näköalat ainakin!


Iltapäiväkahvit hotellilla.

Sara oli hotellissa ensimmäistä kertaa elämässään. Ensimmäinen yö meni vartioidessa ja kommentoidessa sekä kurnutellessa (joo, tämä meidän koira tuntuu luulevan olevansa sammakko tai jotain, kun yrittää murista). Toisena yönä onneksi tyttökin malttoi jo nukkua.



Frigiliana osoittautui oikein ihanaksi ja sympaattiseksi pieneksi vuoristokyläksi. Siellä tuntui oikeasti , että aika olisi pysähtynyt tai että olisit matkustanut aikakoneella vuosisadan taaksepäin. Aivan ihana paikka! Siellä tehdään ainoana Euroopassa sokeriruokohunajaa ja heidän omaa oliiviöljyään myytiin joka paikassa. Hotellivirkailija jutteli meille, että Frigilianassa on subtrooppinen ilmasto, jonka ansioista alueella kasvaa mangoja ja avocadoja. Kysyttiin mieheltä, että kuinka kauan hän on asunut kylässä. "300 vuotta" oli hänen vastauksensa :D muutamannessa sukupolvessa siis mennään jo. Kylässä järjestetään joka kesä juhla, jossa kylän kaikki valot sammutetaan ja joka paikassa on vain kynttilöitä! silloin voisi tehdä uuden reissun Frigilianaan. Voin vain kuvitella kuinka kaunis heidän kaunis vuoristokylänsä on kynttilöiden täyttämänä!!! Liian monet turistit eivät ole vielä löytäneet kylää, joten siellä oli ihana olla ja tuntea taas olevansa "oikeasti" Espanjassa. Muutamia brittejä nähtiin, muttei yhtään suomalaista. 


Viikonlopun kustannukset: Hotellin lasku 188€ sis. kaksi yötä koiran kanssa, kolmen ruokalajin illallinen kahdelle + viinipullo ja valkkaria mun  kalan kanssa + muutamat kahvit. Ei paha! Ai niin, koira oli kuitissa Mascota! heh! Sara on  meidän maskotti :D

Kiitos Frigiliana ja hotellin ystävällinen henkilökunta! Viikonloppumme oli erittäin onnistunut. Rentouduimme ja saimme irtioton arjesta. Juuri sitä mitä kaipasimmekin! Voin suositella lämpimästi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi!