Tutkii

Jumi tuli kylään

Apua! se tuli kuin puskista. Jostain vain yhtäkkiä kutsumatta ja äkkiarvaamatta Jumi tuli kylään. Olen nyt melkein vuoden verran tehnyt tutkijan hommia ja aika kivalla draivilla olen saanut aikaiseksikin. Nyt sitten tammikuussa, hetki loman jälkeen PAM! siinä on  ja pysyy. Kaksi viikkoa olen nyt Jumiin tutustunut. Se on kauhean sitkeä ja tahmea kaveri. Kuin ois sellaisen hyytelön keskellä, et pääset pikkasen tuohon suuntaan ja pikkasen tähän suuntaan, muttet kunnolla mihinkään suuntaan. Mut mistä Jumi oikein tulee ja miksi se tulee? miksi se tuli vierailemaan just nyt mun luokse? Miksei mennyt tahmatassuineen naapuriin?

Se ilo Jumista on tässä ollut, että sain aikaiseksi tämän blogin aloittamisen! Hyvä Jumi!

Mutta niin, miksi se tulee ja mitä sille voi tehdä? Ajattelin selvittää asiaa.

Mitä sanoo aiheesta ystävämme Wikipedia sanahaulla Jumi: 

"Jumi aiheuttaa esimerkiksi eläimelle äkillisen taudin ampumalla näkymättömän nuolen. Arvoituksissa jumi on jokin, jolle on ominaista ehdoton paikallaanolo tai jota on mahdoton kiertää."

Juu, ja sille se kyllä tuntuukin!

Saamiani vinkkejä Jumin hoitamiseen: vedä kännit, ole hirveässä krapulassa pari päivää, älä tee mitään, harrasta villiä seksiä, syö roskaruokaa, ulkoile, urheile, lepää, ole, älä ajattele.. Mutta entä kun pitäisi tehdä töitä? entä kun palkka juoksee, mutta työt ei? Olen tullut juurikin tähän pisteeseen, että minun tulisi ymmärtää tämän tyyppisen työskentelyn laatu - se vaatii aikaa, kypsymistä, olemista... näitä juttuja ei vaan voi puskea ja puskea läpi. Tai toki voi, mutta tulos ei välttämättä ole sitten kovinkaan hyvä ja joudut ehkä tekemään kaiken moneen kertaan. Toki, sekin kehittää ajattelua :)

Jumin tullessa kylään, olen joutunut todella kamppailemaan kilttityttö-syndrooman kanssa: kuinka voi ottaa aikaa ja etäisyyttä, vain olla, jos kerran joku maksaa mulle siitä ajasta?!?! :O oikeesti! Luulen, että tämä asenne ja asetelma on meillä suomalaisilla rintamaidossa tullutta asennetta. Ei voi mitään, tuntuu vaikealle olla töissä tekemättä töitä, vaikka teen kotona töitä. Ei ehkä kaikista. Olkaa onnellisia te, jotka voitte niin tehdä tuntematta tuskaa. Minäkin haluan, ja minun on nyt vain vissiin pakko tehdä niin, koska Jumi on kylässä. Tämä voi kuulostaa tosi erikoiselle ihmisestä, jolla ei ole taipumusta suorittamiseen. Toisaalta, tiedän draivin tullessa kylään saavani aikaan paljon ja lyhyessä ajassa..."Dulledoff, entä jos vain kuuntelisit viisaampia, antaisit palkan juosta ja keskittyisit Jumin sulattelemiseen. Sitä kun ei vissiinkään oikeasti voi kiertää, se vain on."  Tämäkin on itsensä haastamista. Joudun oikein puhumaan  itselleni, että kyllä, se on sallittua ja tekee sinulle nyt hyvää, olla vain,  vaikka palkka juoksee. "Tutkijoille tapahtuu näin, kirjoittajille tapahtuu näin, sinä olet sellainen ja sinun kuuluu silloin antaa aikaa. " Sitäpaitsi, Jumi nyt vain on sellainen. Ei sitä voi muuttaa. Ja jos Wikipedia kertoo meille näin, niin sittenhän se on näin :D vai miten se meni?! ;)

Luulen, että asiasta stressaaminen vain pahentaa asiaa, joten sen nyt ajattelin lopettaa tai ainakin yritän lopettaa. Tässä Jumiin tutustuessani ja asiaa pohtiessani tuli mieleeni Tohtoritakuu nimisen blogin kirjoitus menestymisen pelosta.  Ehkä kyse onkin siitä?

Erityisesti alla oleva kohta kolahti nyt:

"Menestymisen pelon taustalla on kielteisiä uskomuksia siitä, mitä menestys on. Burka ja Yen erittelevät näitä kirjassaan. Joku saatta pelätä menestystä siksi, että ajattelee  menestyneen ihmisen elämän olevan liian vaativaa. Hänen mielikuvissaan menestys tuo mukanaan kilpailua toisten kanssa, lisääntynyttä itseen ja omaan työhön kohdistuvaa huomiota, korkeita odotuksia – elämää, joka on täynnä suorituksia, eikä ollenkaan iloa tai vapaa-aikaa. Tällaista elämää voisi verrata korkeushyppääjänä olemiseen: kovan harjoittelun ja sinnikkään yrittämisen tuloksena onnistut lopulta hyppäämään korkeammalle kuin koskaan. Ja mitä siitä seuraa? Rimaa nostetaankin korkeammalle."

Veikkaan, että tämä voi olla aika monelle syynä Jumin vierailuun. Kaikki on mennyt tähän asti väitöskirjan suhteen enemmän kuin hyvin. Kaikki on sujunut kuin elokuvassa, ihanassa elokuvassa :) Mutta entä nyt? mitäs sitten tapahtuukaan? Ehkä Jumi tuli kylään, kun asiat ovat rullaanneet niin hyvin ja kovalla vauhdilla, että tämän tytön pää jäi jonnekin Euroopan ylle? ehkä? Nyt vain arvailen. Onko sulle tullut Jumi kylään? Minkä arvelet olevan syynä? Onko Wikipedia oikeassa? Onko Jumille todella ominaista ehdoton paikallaolo? entä voisiko sitä sittenkin kiertää? edes vähän?

Tämän pähkäilyn ja arvailun ohessa toivotan kaikille oikein kivaa ja Jumi-vapaata viikonloppua! Minä päätin kuunnella viisaampiani ja antaa Jumille aikaa, lempeyttä ja ymmärrystä! ehkä se siitä sulaa pois. Jos ei, kokeilen kaikkia saamiani vinkkejä järjestyksessä.

Ohessa vielä Scandinavian Music Groupin ihana kappaleBalladi 1. Ihan vain siksi, että siinä lauletaan, kesästä, kännistä kun on väärissä juhlissa, Euroopasta ja sipseistä.  Ne kuulostaa Jumia sulattaville asioille . Ehkä pitäisi kysyä Jumin karkoittamiseen vinkkejä suoraan Terhi Kokkoselta ;) ? 

"Tietää pian itkevänsä, ettei pitäisi olla tässä, mutta kaiken kauneus lyö hetken ällikällä" :D

_________________________________________________________________________________

Keho  - se on paljon viisaampi kuin sinä. Miksi edes yrität päättää sen puolesta? osa 1

Minä yritin. Tahdonvoimalla vain aina päätin kehoni puolesta, että  kuinka nyt tehdään. Aivan kuin kehoni olisi ollut vain palvelijani tai ennemminkin orjani. Yritin laittaa sen toimimaan kuten minä halusin ilman, että olisin kunnioittanut sen viestejä tai kunnioittanut sitä oikeasti muutenkaan. Ystävästä oli tullut ikävä vihollinen.  Se ei enää toiminut kuten halusin ja sen viestit alkoivat olla voimakkaampia ja voimakkaampia. Unettomuutta, sydämen tykytyksiä, ahdistusta.

Keho yritti kertoa, että nyt pitäisi levätä. Minä tankkasin lisää kofeiinia tai otin flunssaan buranaa. Keho kertoi, että nyt on nälkä. Minä sivuutin nälän ja keskityin muuhun, ennätän syömään myöhemminkin. Keho kertoi tarvitsevansa huomiotani, unta, lepoa, lämpöä, mutta minä päätin sen puolesta, että ne asiat olivat vähemmän tärkeitä kun ne asiat, jotka olivat minun mielestäni tärkeitä. Kuin parisuhde, jossa toinen huutaa toisen viesteille ja sanoille vain koko ajan: "turpa kiinni!". Eli ei kovinkaan rakentavaa. Lopulta keho ei enää voinut hyvin. Kun keho ei voi hyvin, vaikuttaa se voimakkaasti myös mielialaan. Niitä kun ei todellisuudessa voi erottaa toisistaan, vaikka usein niistä erikseen puhutaankin. Liian monta vuotta vain sivuutin kehoni viestit ja lopputulos oli se, että piti todella pysähtyä, opetella olemaan, lepäämään ja ennen kaikkea kuuntelemaan mitä viestejä minun kehoni oikein yrittää minulle kertoa. Olin  menettänyt yhteyden siihen, en osannut kuunnella, koska olin liian kauan aina vain päättänyt sen puolesta. En tunnistanut sen ääntä.

Minä päätin ja liian useat ihmiset tälläkin hetkellä päättävät sivuuttaa oman kehonsa viestit. Jostain syystä monien on helpompi olla paljon lempeämpiä ja armollisempia toisilleen kuin itselleen, mikä on tosi surullista. Miksi et muka ansaitsisi samaa lempeyttä ja armollisuutta? Oman kehon viestien kuunteleminen tuntui aluksi tosi vaikealle, oudolle ja vieraalle. Varsinkin sen toiveiden täyttäminen oli haastavaa, kunnes ymmärsin vaihtaa näkökulmaa. Kun ajattelin, että kehoni on ystäväni, paras ystäväni ja se yrittää kertoa minulle jotain, niin tottakai minä kuuntelen ja olen läsnä! sehän on rakas ystäväni! Ja joissain tilanteissa kun ns. ulkoistaa itsensä, juttelee itselleen niin kuin itse juttelisit rakkaalle ystävälle vastaavassa tilanteessa, on jotenkin paljon helpompi nähdä kokonaisuus. Ainakin itselläni tämä on auttanut pääsemään alkuun. Olet parisuhteessa kehosi kanssa koko elämäsi. Toimiiko parisuhde, jos toinen ei kuuntele? Ei.

Kehosi tekee valtavasti asioita koko ajan, huomaamattasi. Se huolehtii lämpötilastasi, hengityksestä, verenkierrosta, ruoansulatuksesta, aisteista, hormonitoiminnasta, aineenvaihdunnasta ja kaikki sen osa-alueet ja elimet tekevät mahtavaa yhteistyötä keskenään. Se vain tekee kaiken, vaikket pyydä. Se vain huolehtii kaikesta valtavalla viisaudella ja hienosäädöllä, jotta sinä voit keskittyä muuhun eli elämiseen.

Elimistössä tapahtuu jatkuvasti monimutkaisia biokemiallisia reaktioita. Ihan jo se, että olen hereillä ja hengitän vaatii keholtani toisenlaista toimintaa kuin jos nukun. Kehon biokemiallisista aineenvaihdunnan tapahtumista ymmärretään jo aika hyvin kaikkea (tai ainakin enemmän kuin minä ymmärrän). Ja jos niitä alkaa enemmän miettimään, että mitä kaikkea tapahtuukaan jatkuvasti sulassa sovussa ristikkäin, päällekkäin ja lomittain, menee ainakin tämän tytön pää ihan pyörälle! Ohessa pieni pätkä ihan perusaineenvaihdunnan biokemiallisista tapahtumista lääketieteellisen biokemian esseestäni.

"Sitruunahappokierrossa asetyyliKoA:n kaksi hiiltä liittyvät oksaloasetaattiin, josta sykli alkaa ja johon se päättyy. Sitruunahappokierrossa oksaloasetaatista muokataan sitraattia. Sitraatista isositraattia ja isositraatista α-ketoglutaraattia, jolloin vapautuu yksi hiilidioksidi (CO₂) -molekyyli ja syntyy yksi NADH-koentsyymi. α-ketoglutaraatista muokataan sukkinyylikoentsyymiA:ta, jolloin syntyy yksi NADH-koentsyymi ja vapautuu yksi CO₂-molekyyli. SukkinyylikoentsyymiA hajoaa sukkinaatiksi, jolloin syntyy yksi GTP. Sukkinaatti hapettuu fumaraatiksi ja samalla koentsyymi pelkistyy ja syntyy yksi FADH-koentsyymi hengitysketjuun. Fumaraatista muokataan malaattia, josta hapetetaan edelleen oksaloasetaattia. Sitruunahappokierron nettoreaktio: asetyyliKoA + 3NAD+ + FAD + GDP + Pi + H₂O ---> 2 CO₂ + KoA + 3NADH + FADH₂ + GTP + H+."

Tämä pätkä on siis vain pieni pätkä siitä kuinka elimistö saa glukoosista elimistölle energiaa käyttöön. Pointtina se, että elimistö tekee ihan hulluna kaikkea siistiä ja monimutkaista. Ihmisiä kiinnostaa nykyään paljon se kuinka keho toimii, kuinka ruoka ja erilaiset ruokavaliot vaikuttavat kehoon. Hienoa, että kiinnostusta on, mutta liiallisessa säätämisessä (silloin kun ei kilpaurheilla tai ei ole mitään oikeaa tarvetta rajoittaa ruokavaliota)on paljon turhaa. Elämästä ei tarvitse tehdä hankalaa sen vuoksi, että miettisi liikaa, että milloin pitäisi syödä, minkä verran liikkua voidakseen hyvin ja minkä verran levätä. Kaiken tämän kertoo sinulle sinun kehosi! se kertoo milloin sillä on nälkä, milloin jano, milloin nukuttaa, tarve muuten levätä, milloin tuntuu kankealle ja keho kaipaa liikuntaa. Kun sitä on oppinut kuuntelemaan, niin se ihan oikeasti kertoo tämän kaiken. Se vaatii usein paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, opettelemista ja kehoa pitää ehkä ohjata oikeaan suuntaan, jotta päästään oikeille "raiteille", mutta sitten se kyllä kertoo sen kaiken. Miksi? Siksi, että se on sen tehtävä! Miksi ihmeessä me sitten kuvittelemme, että olemme viisaampia kuin kehomme ja päätämme sen puolesta?!?

Sinun ei tarvitse ymmärtää kuinka elimistösi aineenvaihdunta tapahtuu voidaksesi nauttia sen aikaansaamista asioista, kuten liikunnan ilosta. Ei minunkaan tarvitse ymmärtää kuinka sähkö toimii, kuinka kerrostaloja tai siltoja rakennetaan ja silti voin nauttia kokkaamisesta sähkön avulle, asua kerrostalossa turvallisesti niin, ettei se romahda ja kulkea turvallisesti isojenkin siltojen yli (joiden rakentamista en edelleenkään ymmärrä, vaikka joskus asiasta siltainsinöörin kanssa olen jutellutkin).  Entä jos ei mentäisi alueille, jotka eivät meille ns. kuulu. Annetaan kaikkien tehdä oma osuutensa ja pysyä itse omalla tontilla. Ei työpaikallakaan kannata mennä tekemään muiden hommia. Sanomista siitä vain tulee. Keholla on omat tehtävänsä, sinulla omasi: KUUNNELLA SEN VIESTEJÄ JA TOIMIA SEN MUKAAN!  OLLA SILLE LEMPEÄ JA YSTÄVÄLLINEN. Miksi taistella vastaan, kun voit tehdä yhteistyötä, jolloin kaikki voittaa?

Onko se oikeasti näin yksinkertaista? on ja ei. On silloin kun kaikki toimii ja elämä on tasaista. Mutta elämä ei aina ole ja välillä edelleenkin unohtuu kuunnella mitä keho yrittää kertoa ja sitten sitä ollaankin kipeänä, kierroksilla niin, ettei uni tule tai havahtuu vasta illalla, että ei ole muistanut antaa keholleen riittävästi vettä tai ruokaa. Mutta nykyään ne ovat rakkaan ystävän viestejä siitä, että jokin kohta kokonaisuudessa on nyt epätasapainossa ja vaatii huomiotani. Nykyään kuulen sen viestiti ja toimin sen mukaan, tai ainakin teen parhaani. Kuin kommunikointia hyvässä parisuhteessa.

Viisas ystäväni sanoi näin ihanasti: "Keho antaa meille paljon anteeksi, eikä kanna kaunaa vanhoista kokemistaan vääryyksistä." Kuin rakkaus.  Sen palautumis- ja uusiutumiskyky on ihan uskomaton! Mahtava keho!!!

Osaatko sinä rakastaa kehoasi, antaa sen tehdä oman osuutensa rauhassa niin, että sinä voit keskittyä omaasi eli elämään ja siitä nauttimiseen?

___________________________________________________

Keho  - se on paljon viisaampi kuin sinä, miksi edes yrität päättää sen puolesta? Osa 2

Kaikessa viisaudessaan keho ei kuitenkaan osaa itse pyytää täysin tiettyä ruokaa ja vaikuttaa täysin meidän ruokavalintoihin kaupassa tai muissa ruoanvalintatilanteissa. Niitä ohjaavat lukuisat eri tekijät riippuen yksilöstä, tilanteesta ym. Näistä lisää joku kerta. Koska keho ei voi tehdä näitä asioita meidän puolesta, täytyy meidän tehdä tietoisia valintoja sen puolesta. Näitä valintoja varten ravitsemustieteilijät tekevät parhaansa mukaan tutkimusta ja  yrittävät ymmärtää monimutkaista kokonaisuutta siitä kuinka ihmisen olisi hyvä syödä. Saimme vasta uudet ravitsemussuositukset (löytyvät kokonaisuudessaan täältä). Itse pidän suunnasta ja ilmeestä. Suositukset ovat saaneet lukuisat ihmiset vastarintaan ja mesoamaan isoon ääneen. Haluan siis vielä itsekin huomauttaa, että kyseessähän on keskiarvosuositus liittyen siihen, että millaisella ruokavaliolla keskiarvoihminen todennäköisesti elää tervettä ja monipuolista elämää.

Kaikki me olemme yksilöitä ja jokaisen optimaalinen terveellinen ruokavalio voi olla hieman erilainen. Tiede ei todellakaan vielä tiedä kaikkea, eikä asiantuntijatkaan todellakaan vielä tiedä kaikkea. Vielä emme voi ottaa kaikista verikoetta, ajaa siitä analyysit, saada ulos täysin sinun geeniesi mukainen ruokavalio-ohje, että "Syö näin ja piste".  Mutta, entä kaikki muut elämäntavat? Niinpä! Eipä enää välttämättä pelkästään geenien mukainen ruokavalio auta, tarvitaan muita keinoja ja monipuolisempaa asian tarkastelua. Tämä on ehkä yksi syy myös sille miksi ravitsemusasiantuntijat olivat katoavien ammattien listalla viimeisenä ;)

Jotta jokainen voisi syödä juuri omalle keholleen ja itselleen oikein, vaatii se kehon kuuntelua. Oikotietä ei ole, ei vain yksinkertaisesti ole. Suositukset antavat pientä etumatkaa ja suuntaa mistä lähteä omaa optimaaliaan hakemaan ja huom!  Ne antavat suuntaa sen tiedon mukaan mitä meillä nyt on. Sadan vuoden päästä todennäköisesti, toivottavasti, ymmärrämme jo taas paljon enemmän. Mutta ennen sitä, näillä mennään. Ei voi mitään. Turhauttavaa, mutta ei me vain tiedetä tästä maailmasta ihan kauheasti. Saatika sitten juurikin näinkin monimutkaisista asioista, joihin vaikuttaa kaikki osa-alueet elämässä ja ruokaan vaikuttaa todella monet tekijät. Liikkuvien osien summa on aikamoinen.

Leikitään, että me saisimme jo kaikille ihmisille geeneihin perustuvan ruokavalion kouraan. Hienoa joo. Mutta, entäs sitten? Miten ihmeessä ihmiset saadaan niitä ruokavalioita noudattamaan? Mitä teemme tiedolla, jos sen käytäntöön laittamisesta ei vielä ymmärretä riittävästi? Vaikka ymmärtäisin täysin mistä elementeistä ja tietäisin teoriassa millä tekniikalla talo tulee rakentaa, mihin rakentaa kantavat seinät, kuinka asennetaan lämmitysjärjestelmä, asennetaan putkisto, vedetään sähköt, mutten osaisi pitää vasaraa tai yhtään mitään  muutakaan työkalua kädessä, miten ihmeessä minä muka sen talon rakentaisin? en mitenkään. Tai ainakaan siinä ei olisi miellyttävää ja turvallista asua.

Minun työkalujen käsittelytaidoilla talo näyttäisi hyvin äkkiä tälle!

Hyvä talo voidaan rakentaa, kun yhdistetään tarvittava tieto ja ihmiset, jotka osaavat käyttää työkaluja. Työntekijöiden tulee ottaa vastaan neuvoja ja käskyjä tiedon lähteeltä, jotta työvaiheet tulevat tehtyä oikein. Tiimityöskentelyä. Sinun ja kehosi välisessä tiimissä sinä olet tiedon lähteellä (eli tietää jotain perusteita siitä mitä sinun kehosi tarvitsee ja missä suhteessa voidakseen hyvin), mutta sinun tulee myös vastaanottaa käskyjä ja viestejä. Kuuntele ja noudata ohjeita, yhdistä se tietoon ja kuuntele uudestaan. Aluksi tämä voi olla oikeasti tosi vaikeaa, koska jos et ole pitkään aikaan kommunikoinut kehosi kanssa, saatat sekoittaa sen viestit nälästä janoksi tai jotain muuta hassua.  Koita olla turhautumatta! se vaatii aikaa. Voi olla, että ahdistut ja järkytyt sen viesteistä! se saattaakin kertoa sinulle, ettet voi hyvin tai että tarvitsetkin paljon enemmän ruokaa, unta ja lepoa kuin kuvittelit. Tai jotain muuta. Siihen kannattaa varautua, että kaikki tutkimusmatkalla käydyt keskustelut eivät ole helppoja tai miellyttäviä. Kun uskaltaa kuunnella, voi olla että keho kertookin, ettei asiat, joista luulit pitäväsi tunnukaan hyvälle! se voi olla aika järkyttävää. Ja lisäksi muutoksien tekeminen on vaikeaa, useimmille meistä. Mutta kun saat kosketuksen siihen, että jokin asia ei tunnukaan hyvälle, on muutoksen tekeminen huomattavasti helpompaa kuin jos joku ulkopuolinen tulisi kertomaan sinulle saman asian. Ja juuri tämä on tämän kaiken tekstin ja tämän pohjustamisen tarkoitus! Tadaa! Sisäsyntyinen motivaatio on ehkä ja hyvällä onnella kaivettu esiin ;) ilman sitä kun suurimmastaa osastaa tekemisestä ja olemisesta häviää pointti ja mielenkiinto.

Tiedän jonkin verran jo siitä mitä se talon rakentaminen vaatii eli mitä ihmisen elimistö tarvitsee toimiakseen hyvin. Mutta haluan vielä oppia oikeasti rakentamaan talosta lämpimän, turvallisen ja ihanan paikan elää, oppia ja ymmärtää kuinka niitä työkaluja käytetään ja mitä työkaluja erilaiset ihmiset erilaisten talojensa rakentamiseen tarvitsevat. Lisäksi haluaisin vielä oppia ymmärtämään kunnolla kuinka neuvoa muita käyttämään niitä oikeita työkaluja rakentamaan itselleen hyvän, lämpimän ja turvallisen kodin! Tiedän, olen idealisti ja haaveilija! Mutta, onpahan tavoitteita, jotka sytyttää :) 

Tiede on valitettavan hidasta. Se on turhauttavaa, mutta ehkä meillä on vielä jossain vaiheessa tilanne, jossa biokemiallinen tieto pystytään ihanasti yhdistämään syömiskäyttäytymisen ymmärtämiseen.  Tällä hetkellä ja tiedon lisääntyessäkin sinulla on vain yksi hyvä ja aina pätevä tietolähde kertomaan siitä mikä on juuri oikein juuri sinulle juuri nyt, sinun ikioma kehosi! Olet sen kanssa 24/7 koko elämäsi ajan, aina! Se on viisaampi kuin sinä päättämään ja kertomaan mitä tarvitaan milloinkin, jotta sinä voit hyvin.  Mutta se tarvitsee sinun apuasi näyttämään suuntaa, tekemään päätöksiä ja kuuntelemaan.  Oletko valmis tekemään oman osuutesi ja tutkimusmatkailemaan?!? se on jännää, kivaa ja kokeilemisen arvoista! sen voin vakuuttaa! ;)