Siltä ei voi enää välttyä! Sitä tulvii joka puolelta ja melkein jokainen kontakti somessa joko itse postaa lihaspornoa tai vähintäänkin peukuttaa sitä. Selfiet peilin edessä lihaksia esitellen ovat todella yleisiä näinä päivinä. Anna Abreun treenauskuvat ja punnerrusvideot leviävät netissä kuin metsäpalot leviäisivät Espanjassa (Annan kohdalla ehkä Portugalissa) ja ylittävät jopa uutiskynnyksen (Eikä siis mitään negatiivista Annaa kohtaan, musta hänellä on hyvä meininki tekemisissään). Uutisointi ja hypetys ihmetyttää! Hienoa ja hyvää on toki se, että ihmiset ovat innostuneet taas liikkumaan. Se on oikeasti hyvä asia ja sitä saa peukuttaa. Mutta, itselläni väkisinkin nousee jotkut niskavillat pystyyn nähdessäni lihaksikkuutta ja tavoitteellista treenamista ihannoivia kuvia peilien edessä over and over and over again... Tämän hetken juttu on selkeästikin salilla käyminen ja lihasten kasvattaminen, sukupuolesta riippumatta. Kuulostaa tervehenkiselle ja hyvälle. "Näinhän meitä ihmisiä neuvotaan elämään!". Mutta onko se oikeasti sitä miltä se näyttää? Herää kysymys, että onko tämä enää normaalia, hyvää ja tervettä toisten tsemppaamista vai jo vähän vinksahtanutta suhtautumista kehoon ja sen muokkaamiseen?
Jo muinaiset
kreikkalaiset....
Todellakin! Jo muinaiset kreikkalaiset ihannoivat
lihaksikkuutta, joka yhdistettiin voimaan, seksikkyyteen, valtaan... mitä näitä
nyt on. Aivan vastaavat systeemit jyllää ihmisillä edelleen! Tässä ei ole
sinänsä siis mitään uutta ja ihmeellistä. Uutta ja huolestuttavaa on se, että kuinka tämä lihaksikkuuden
ihannointi vääristää kuvaa terveellisestä kehosta. Esimerkiksi normaalista
hyvinvoivasta naisen kehosta, jossa kuuluu olla rasvaa! Jossa kuuluu olla myös
muotoja ihan fysiologisista syistä. Six pack ja teräksen kovat hauislihakset
eivät ole niitä naiskehon luonnollisimpia ilmentymiä. Ehkä juuri siksi niitä
halutaan tavoitella. Ehkä juuri siksi, koska se kertoo itsekurista,
tavoitteellisuudesta, ahkeruudesta ja myös sosiaalisesta asemasta. Niillä
halutaan välittää viestiä, että "Olen menestynyt, hyvinvoiva ja pidän
huolen itsestäni". Nämä ovat asioita, joita haluttiin vielä muutamia
vuosia sitten välittää olemalla laiha. Nyt enää sekään ei riitä. Pitää olla
myös lihasta, ettei ole "Laihaläski".
Strong Is the New Skinny
Tuttu lausahdus? Joo, tältä on ollut vaikea välttyä myös. Pengoin vähän, mutta suoraan aiheesta en onnistunut löytämään artikkeleita. Mutta, onnistuin löytämään Dalhousien yliopistosta valmistuneen Amy Grahamin gradun Is Strong the New Skinny? Exploring Athletic Ideal Internalization Among Women (löytyy täältä).
Gradun
yhteenvedossa todetaan, että median välittämän atleettisen naisihanteen
sisäistämisen on todettu aiheuttavan kehotyytymättömyyttä ja häiriintynyttä
syömistä naisilla. Yhteenvedossa
nostetaan esiin mielenkiintoinen ja erittäin oleellinen pointti, että olisi
tärkeää tutkia ja määrittää, että miten ja kuka on määrittänyt fitness lehdissä
esiintyvät atleettiset ihannekehot. Pohdinnassa heitetään hienovaraisesti ilmoille
kysymys, että onko siellä ollut lainkaan naisia vaikuttamassa asiaan? Ja todetaan, että naisten kehotyytymättömyyttä
pahentavia sosiokultturaalisia paineita on haastettava sekä selvitettävä kuinka hyvin
ihannekehoa käsittelevät julkaisut oikeasti edesauttavat positiivista
terveyskäyttäytymistä vai pahennetaanko niillä entisestään jo iänikuista
ongelmaa: tyytymättömyyttä kehoon ja sen negatiivisia seurauksia.
Fitness on lajina minulle vieras enkä voi missään nimessä
väittää ymmärtäväni täysin sitä maailmaa ja mitä kaikkea hyvää ja huonoa siihen liittyy. Enkä sitä yritä
tehdäkään. Ymmärrän kuitenkin sen, että yhä nuoremmat ovat tämän villityksen
myötä hakeutuneet lajin pariin ja lajin parissa häiriintyneen syömisen ja syömishäiriöiden yleisyys
on huolestuttavan yleistä. Näin olen ymmärtänyt.
Netistä löytyy valtavasti treenaamiseen liittyviä
tsemppauslauseita ja oma personal trainer on varmasti tavallisempaa kuin
koskaan ennen. Ystävänpäivän aikoihin
pyöri alla oleva kuva paljon esimerkiksi facebookissa:
Siis ihan oikeesti! Kuvan on ehkä tarkoitus olla hauska
ja tsemppaava, mutta onko se sitä todella? Salil eka, salil vika! Niin, ei kai
siinä kauheasti muita kavereita oikein ennätä näkemäänkään. Paitsi sitä
treenikaveria, joka ottaa peilin kautta treenikuvia treenikaverin hauiksista. Kyllä, huomaan olevani jotenkin närkästynyt tästä kuvasta ja se ehkä paistaa läpi!
Itse olen
vain huomannut pohtivani näitä postauksia ja kuvia katsellessani, että onko
niissä mukana ihan oikeasti ja aidosti liikunnan ilo? Osalla varmasti on,
osalla ehkä ei. Liikuntaan jää koukkuun.
Sopivassa määrin liikuntaan "koukkuun" jääminen on positiivista ja
tekee ihan hyvääkin. Liikunta on ihanaa ja on ihan palkitsevaa huomata kehitystä. Mutta näiden lihasporno kuvien yhteydessä sitä "koukkuun jäämistä" hehkutetaan
usein niin voimakkaasti, että väkisinkin
tulee miettineeksi, että "Niin, onkohan syntynyt oikeasti riippuvuus,
jolla kompensoidaan jotain muuta ongelmaa elämästä" tai "Onko liikunnasta ja kehon
muokkaamisesta tullut keino saada luotua turvallisuuden illuusio?"
ajatuksella: "Vaikka maailmassa kaikki olisi ihan sekaisin, voin siitä
huolimatta vaikuttaa kehoni koostumukseen ja muotoon siten, että treenaan ja syön tietyllä tavalla". Se
oikeasti luo tunteen turvallisuudesta, mutta se ei ole sitä aitoa ja oikeaa
turvallisuuden tunnetta mitä ihminen silloin kaipaa ja haluaa kokea.
En tiedä.
Tässä somessa pyörivässä lihaspornossa on varmasti paljon hyvää (se varmasti
oikeasti tsemppaa kuvien jakajia ja niitä peukuttavia), mutta on siinä myös
jotain tosi hälyttävää ja surullista. Kun seuraavan kerran postaat itse tai
katselet treenauskuvia tai treenauksen tuloksia, mieti hetki, että onko
kyseessä oikeasti positiivinen asia, jota on hyvä peukuttaa vai onko kyseessä
sittenkin lihaspornoa, jonka avulla ihmiset haluavat positiivista huomiota
keholleen, turvallisuuden illuusiolleen tai sille, että "katsokaa kuinka
hyvä, aikaansaava, menestynyt ja hyvinvoiva olen". Minun tekee mieli
kysyä, että miksi ihmisellä, joka on aidosti menestynyt, hyvinvoiva ja sinut
itsensä kanssa, olisi tarve jakaa koko maailmalle hikisenä salilla otettu kuva
hauislihaksestaan? Ehkä mä en vaan tajuu. Mut, onneks tässä maailmassa ihan kaikkee ei aina tartteekaan ;) Kivaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!