Miksi ihmiset
rakastavat dieettejä, vaikka heillä on täysi vapaus syödä kaikkea mitä haluavat
ja voida silti hyvin? Ja milloin dieetillä olemisesta on tullut normaalimpaa kuin siitä, ettei ole dieettiä, jota noudattaa? Miksi tehdä itse omilla valinnoilla elämästä hankalaa ja
vaikeaa, ihan vapaaehtoisesti? Se tuntuu jotenkin tosi hassulle mitä enemmän asiaa pohtii. Aivan
kuin elämässä ei olisi jo valmiiksi riittävästi haasteita ja rajoittavia
tekijöitä ilman hankalaa ja elämää rajoittavaa dieettiä (jos siis ei ole ihan
pakko ts. ei ole kyse allergiasta tai sairaudesta)!
Mitään tyhjentävää
viisautta pohdinnoista huolimatta minulla ei ole. Tätä olen kuitenkin pohtinut
ja voin vain tuumata, että on se ihmismieli vaan jännä kaveri. Se kun niin tykkää
siitä, että on selkeät ohjeet ja selkeästi määritelty, että mitä saa ja mitä ei
saa syödä. Ihmismieli siis tykkää dieeteistä, tavallaan. Silloin ihmismieli saa
illuusion hallinnan ja kontrollin tunteesta; maailma on hetken aikaa
järjestyksessä ja hallinnassa. Jes, ihanaa! Mutta, kun kiellot astuvat peliin,
alkaa usein ihmismieli hamuamaan sitä mikä on kiellettyä. Ja varsinkin silloin
kun elimistö on saanut liian vähän ravintoa jonkin aikaa, alkaa se huutaa
kaikilla keinoillaan, että "Anna mulle ruokaa!". Tällöin dieetti
usein ns. "epäonnistuu" ja "repsahdetaan" syömään
"kiellettyjä" ruokia. Sitten
otetaan taas ryhtiliike ja aloitetaan taas dieetti. Tai sitten jatketaan
dieetillä oloa ilman "paheellisia repsahduksia" itsekurin avulla ja
pahimmillaan elämä alkaa kaventumaan ja mieli alkaa sukeltamaan tummiin vesiin
jossain vaiheessa. Toisin sanottuna, vaikka ihmismieli tykkää dieeteistä, tavallaan,
ei se voi hyvin siellä maailmassa kauaa. Silloin ihmismieleltä loppuu ns. "happi"
eikä se voi enää hyvin.
Koska ihmismieli on
hassu, se illuusio hallinnan tunteesta ja järjestyksestä on niin voimakas, että
kontrolli (dieetti) tuntuu paremmalle vaihtoehdolle kuin vapaus. Koska kun jos
onkin vapaa, joutuu itse kantamaan vastuun. Ei olekaan mitään selkeää ohjetta
mitä noudattaa, vaan ohjekirja oletkin Sinä. Ja se oma ohjekirja ei anna aina
välttämättä hallinnan ja kontrollin tunnetta kaipaavalle mielelle mieluisia
ohjeita.Yleisin pelko on, että jos hellittää hallinnan tunteesta ja järjestyksestä hetkeksikään, lähtee koko homma käsistä.
Tiukka dieetti voi
siis ihan aidosti tuoda tunteen siitä, että maailma ja elämä on hallinnassa. Mutta
miksi se ei kestä? Miksi se ei toimikaan niin, että ihminen voisi pitkällä
aikavälillä olla siinä onnellinen? En ole psykologi enkä psykoterapeutti, mutta
sen verran ihmismielestä koen ymmärtäväni, että tosi paljon helpommin lisääntyy
ilo ja onnellisuus vapauden ja lempeyden myötä. Säännöt, kiellot ja
mustavalkoinen suhtautuminen syömiseen ja painoon taas näyttävät vievät vain
kauemmas ilosta ja onnellisuudesta.
Olen jotenkin tosi
huolissani, koska kuulostaa kuin olisi epänormaalia olla olematta jollain dieetille!!!
Miksi? Miksi ihmiset kaipaavat niin paljon mustavalkoisuutta, kontrollia ja hallinnan
tunnetta elämäänsä? Kun valitettavasti se on vain illuusio, joka pahimmillaan
vie sekä kehon että mielen terveyden. Se ei ole todellista, eikä syömisen kuulu
olla niin kauhean vaikeaa ja monimutkaista.
Syöminen on syömistä
ja ruoka on ruokaa! Näiden kahden asian kuuluu olla elämää voimauttavia sekä
nautintoa ja sosiaalisuutta lisääviä asioita, ei niitä riistäviä. Koen, että on
tavallaan hyvä, että ihmisiä kiinnostaa nykyään ruoka paljon. Mutta jotenkin
kuulostaa ja vaikuttaa sille, että dieetillä kuuluu olla, koska kaikki on. Se ei vaan ole aina hyvä asia. Ihmisten suhtautuminen ruokaan ja syömiseen on suurelta osin vähän vinksahtanutta ja joillain "viattomasti" dieetillä oleminen voi laukaista syömishäiriön.
Toisaalta
taas mietin ja kummastelen myös sitä, että miksi ihmeessä esimerkiksi siltojen
rakentamiseen erikoistunut insinööri miettii ravintoainetasolla päivittäisiä
ruokavalintojaan. Miksi? Toki jos asia kiinnostaa niin mikäs siinä, mutta kun
asioita ei tarvitse välttämättä tehdä ihan niin hankalasti, jotta voisi syödä
hyvin. Tuntuu, että syömisen ja ruoan asema pitäisi jossain määrin palauttaa
sille paikalle missä niiden kuuluukin olla.
Terveellisen syömisen ohjeet on perustaltaan hyvin simppelit:
Syö säännöllisesti, riittävästi, monipuolisesti ja värikkäästi
Näillä pääsee jo ihan
TOSI pitkälle!
Miettikää mikä määrä
ajatusta ja energiaa päivittäin on kiinni syömiseen liittyvissä asioissa! Ja
uskallan väittää, että iso osa niistä on turhaa tai vähän vinksahtanutta tässä
dieettien valloittamassa aikakaudessa. Miettikää mitä kaikkea muuta sillä
ajatus ja energiamäärällä tässä maailmassa voisi saada aikaan! Mitä kaikkea
muuta Sinä ennättäisit ja jaksaisit tehdä, jos niin iso osa ajatuksistasi ja
energiastasi ei olisi varastettuna sen miettimiseen, että mitä saa ja mitä ei
saa syödä... anna ajatukselle hetki ja mieti, että entä jos vaikka
vapauttaisitkin itsesi...
Keskittykää ihmiset
elämiseen dieettien ja ravintoaineiden analysoimisen sijaan! Sekä miettikää millaista ruokasuhdetta välitätte jokapäiväisissä teoissanne ja puheissanne seuraaville sukupolville...
Jos mietit, että onko oma tai kaverisi dieetillä oleminen vinsahduttanut suhtautumista ruokaan ja syömiseen, lue myös tämä aikaisempi yhteistyössä Syömishäiriöliiton kanssa tekemäni postaus, missä kuvataan, että milloin on syytä huolestua: Kun mietit onko oma tai läheisen syöminen, suhtautuminen ruokaan, kehoon, liikuntaan tai painoon normaalia?
Dulledoff