Oletko dieetillä? Vai entä jos vain keskittyisitkin elämiseen...

Miksi ihmiset rakastavat dieettejä, vaikka heillä on täysi vapaus syödä kaikkea mitä haluavat ja voida silti hyvin? Ja  milloin dieetillä olemisesta on tullut normaalimpaa kuin siitä, ettei ole dieettiä, jota noudattaa? Miksi tehdä itse omilla valinnoilla elämästä hankalaa ja vaikeaa, ihan vapaaehtoisesti? Se tuntuu jotenkin tosi  hassulle mitä enemmän asiaa pohtii. Aivan kuin elämässä ei olisi jo valmiiksi riittävästi haasteita ja rajoittavia tekijöitä ilman hankalaa ja elämää rajoittavaa dieettiä (jos siis ei ole ihan pakko ts. ei ole kyse allergiasta tai sairaudesta)!

Mitään tyhjentävää viisautta pohdinnoista huolimatta minulla ei ole. Tätä olen kuitenkin pohtinut ja voin vain tuumata, että on se ihmismieli vaan jännä kaveri. Se kun niin tykkää siitä, että on selkeät ohjeet ja selkeästi määritelty, että mitä saa ja mitä ei saa syödä. Ihmismieli siis tykkää dieeteistä, tavallaan. Silloin ihmismieli saa illuusion hallinnan ja kontrollin tunteesta; maailma on hetken aikaa järjestyksessä ja hallinnassa. Jes, ihanaa! Mutta, kun kiellot astuvat peliin, alkaa usein ihmismieli hamuamaan sitä mikä on kiellettyä. Ja varsinkin silloin kun elimistö on saanut liian vähän ravintoa jonkin aikaa, alkaa se huutaa kaikilla keinoillaan, että "Anna mulle ruokaa!". Tällöin dieetti usein ns. "epäonnistuu" ja "repsahdetaan" syömään "kiellettyjä" ruokia.  Sitten otetaan taas ryhtiliike ja aloitetaan taas dieetti. Tai sitten jatketaan dieetillä oloa ilman "paheellisia repsahduksia" itsekurin avulla ja pahimmillaan elämä alkaa kaventumaan ja mieli alkaa sukeltamaan tummiin vesiin jossain vaiheessa. Toisin sanottuna, vaikka ihmismieli tykkää dieeteistä, tavallaan, ei se voi hyvin siellä maailmassa kauaa. Silloin ihmismieleltä loppuu ns. "happi" eikä se voi enää hyvin.  

Koska ihmismieli on hassu, se illuusio hallinnan tunteesta ja järjestyksestä on niin voimakas, että kontrolli (dieetti) tuntuu paremmalle vaihtoehdolle kuin vapaus. Koska kun jos onkin vapaa, joutuu itse kantamaan vastuun. Ei olekaan mitään selkeää ohjetta mitä noudattaa, vaan ohjekirja oletkin Sinä. Ja se oma ohjekirja ei anna aina välttämättä hallinnan ja kontrollin tunnetta kaipaavalle mielelle mieluisia ohjeita.Yleisin pelko on, että jos hellittää hallinnan tunteesta ja järjestyksestä hetkeksikään, lähtee koko homma käsistä.

  

Tiukka dieetti voi siis ihan aidosti tuoda tunteen siitä, että maailma ja elämä on hallinnassa. Mutta miksi se ei kestä? Miksi se ei toimikaan niin, että ihminen voisi pitkällä aikavälillä olla siinä onnellinen? En ole psykologi enkä psykoterapeutti, mutta sen verran ihmismielestä koen ymmärtäväni, että tosi paljon helpommin lisääntyy ilo ja onnellisuus vapauden ja lempeyden myötä. Säännöt, kiellot ja mustavalkoinen suhtautuminen syömiseen ja painoon taas näyttävät vievät vain kauemmas ilosta ja onnellisuudesta. 

Olen jotenkin tosi huolissani, koska kuulostaa kuin olisi epänormaalia olla olematta jollain dieetille!!! Miksi? Miksi ihmiset kaipaavat niin paljon mustavalkoisuutta, kontrollia ja hallinnan tunnetta elämäänsä? Kun valitettavasti se on vain illuusio, joka pahimmillaan vie sekä kehon että mielen terveyden. Se ei ole todellista, eikä syömisen kuulu olla niin kauhean vaikeaa ja monimutkaista.

Syöminen on syömistä ja ruoka on ruokaa! Näiden kahden asian kuuluu olla elämää voimauttavia sekä nautintoa ja sosiaalisuutta lisääviä asioita, ei niitä riistäviä. Koen, että on tavallaan hyvä, että ihmisiä kiinnostaa nykyään ruoka paljon. Mutta jotenkin kuulostaa ja vaikuttaa sille, että dieetillä kuuluu olla, koska kaikki on. Se ei vaan ole aina hyvä asia. Ihmisten suhtautuminen ruokaan ja syömiseen on suurelta osin vähän vinksahtanutta ja joillain "viattomasti" dieetillä oleminen voi laukaista syömishäiriön.

Toisaalta taas mietin ja kummastelen myös sitä, että miksi ihmeessä esimerkiksi siltojen rakentamiseen erikoistunut insinööri miettii ravintoainetasolla päivittäisiä ruokavalintojaan. Miksi? Toki jos asia kiinnostaa niin mikäs siinä, mutta kun asioita ei tarvitse välttämättä tehdä ihan niin hankalasti, jotta voisi syödä hyvin. Tuntuu, että syömisen ja ruoan asema pitäisi jossain määrin palauttaa sille paikalle missä niiden kuuluukin olla.

Terveellisen syömisen ohjeet on perustaltaan hyvin simppelit: 

Syö säännöllisesti, riittävästi, monipuolisesti ja värikkäästi

Näillä pääsee jo ihan TOSI pitkälle!

Miettikää mikä määrä ajatusta ja energiaa päivittäin on kiinni syömiseen liittyvissä asioissa! Ja uskallan väittää, että iso osa niistä on turhaa tai vähän vinksahtanutta tässä dieettien valloittamassa aikakaudessa. Miettikää mitä kaikkea muuta sillä ajatus ja energiamäärällä tässä maailmassa voisi saada aikaan! Mitä kaikkea muuta Sinä ennättäisit ja jaksaisit tehdä, jos niin iso osa ajatuksistasi ja energiastasi ei olisi varastettuna sen miettimiseen, että mitä saa ja mitä ei saa syödä... anna ajatukselle hetki ja mieti, että entä jos vaikka vapauttaisitkin itsesi...

Keskittykää ihmiset elämiseen dieettien ja ravintoaineiden analysoimisen sijaan! Sekä miettikää millaista ruokasuhdetta välitätte jokapäiväisissä teoissanne ja puheissanne seuraaville sukupolville...

Jos mietit, että onko oma tai  kaverisi dieetillä oleminen vinsahduttanut suhtautumista ruokaan ja syömiseen, lue myös tämä aikaisempi yhteistyössä Syömishäiriöliiton kanssa tekemäni postaus, missä kuvataan, että milloin on syytä huolestua:  Kun mietit onko oma tai läheisen syöminen, suhtautuminen ruokaan, kehoon, liikuntaan tai painoon normaalia?

Dulledoff