Dulledoff Bostonissa

Kävin Jenkeissä Bostonin ObesityWeek 2014 -konferenssissa esittelemässä tutkimukseni tuloksia sekä tapaamassa erästä proffaa. Oli kyllä aika jännä reissu olla isossa maailmassa ainoana meidän tutkimusryhmästä. Onnistuin löytämään valtavasta kokouksesta ainoastaan yhden, mutta sitäkin kivemman ja tsemppaavamman suomalaisen! Kiitos Satu vielä kivoista hetkistä ja kivoista sanoistasi!

Kotiuduin reissusta tosiaan viikko sitten ja vasta nyt alkaa olemaan sellainen normaalin ihmisen olotila jet lagin ja stressin jäljiltä. Aikamoinen meininki ollut kropassa, kun uni ja ruokailurytmit menee parin viikon sisällä pariin otteeseen ihan uusiksi. Palautuminen vaatii suorastaan rasittavan paljon aikaa.

Auringonnousu jossain Euroopan yllä

Majoittauduin hostellissa omakotitaloalueella aika lähellä Bostonin yliopistoa. Oli aika kiva kulkea paikallisten opiskelijoiden kanssa samoilla metroilla ja nähdä vähän lähiöelämää. Päivittäin sain kyllä yhteensä reissata lähemmäs pari tuntia, mutta majoituksen edullisuus vei kyllä tässä kohtaa sijainnin edelle. No, tulipahan nähtyä kaikenlaista. Tosiaan, opiskelijoiden keskuudessa näyttäisi reput olevan in. Samoin yhdistelmä villakangas takki ja flipflopit! Mä kuljin ihan talvikengissä eikä olleet kyllä hyisessä säässä yhtään liikaa... Hurjia tyyppejä!

"Kotikatu"

Ekana päivänä kävin tutustumassa Harvardin vanhaan kampusalueeseen. Keli oli ihanan aurinkoinen ja kuulas. Valiettavasti en päässyt sisään kirjastoon, kun en ole opiskelija tai henkilökuntaa, mutta löysin onnekseni kuitenkin Harvardin kirjakaupan ja rakastuin! Se oli siis aivan ihana!!! Neljä kerroksinen, lukunurkkauksia, kivaa musiikkia, hyvä kahvila... oi oi oi!!!

 

Ehkä maailman ihanin kirjakauppa!!!

Nämä kaksi tarttui mukaan. Oli aika haastavaa hillitä itseään!

Oli pakko istahtaa puun juureen hetkeksi juomaan kahvia ja nauttimaan marraskuisesta auringosta.

Harvardin orava kätkemässä herkkuja talven varalle

Varsinainen konferenssi alkoi tiistaina. Paikka oli valtava!!! Alla olevassa kuvassa on ehkä noin 1/3 osa koko rakennuksesta. Tiistaina mulla oli posteri mun ekasta osatyöstä ja onneksi ihmiset tulivat kivasti juttelemaan runsauden pulasta huolimatta.

Boston Convention and Exhibition Center

Siellä oli muutamalla muullakin posteri ;)

Posteri-selfie

Sit seuraava päivä menikin aikalailla kuunnellessa maailman tuulia lihavuudesta ja sen hoidosta. Niistä en jaksa tähän väliin kommentoida oikein muuta kun, että ahdistuin. Tuntui, että vallalla oli aika kovat arvot (kirurgia ja lääkkeet). Itse olen enemmän käyttäytymisen, asenteiden, ennaltaehkäisyn, yhdyskuntasuunnittelun, joukkoruokailun ym. kannalla. Löysin onneksi myös luentoja ja esitelmiä pehmeämmistä aiheista, mutta ne eivät selkeästikään olleet kokouksessa kokonaisuudessaan niin vallalla, valitettavasti.

Torstaina olikin sitten jännä päivä! Aamulla minulla oli tapaaminen Harvardin proffan kanssa. He tutkivat myös juuri niitä asioita, joista olen kiinnostunut ja innostunut!!! Jännitti ihan tosi paljon!! Keväällä  juttelimme New Yorkissa pikaisesti, että olen kiinnostunut heidän ryhmästään ja et voisin ehkä joskus tulla heidän ryhmäänsä tekemään jotain. No, nyt asiaa on sitten pohdittu, vähän apurahahakemuksia laitettu maailmalle ja vähän tarkemmin mietitty, että mitä se "jotain" ja "joskus" voisivat olla. Tapaamisen päätteeksi korvani onneksi kuulivat kuinka hän toivotti  minut lämpimästi tervetulleeksi tutkimusryhmäänsä noin vuonna 2016. Oikeasti mä en vielä ehkä tajua, mutta korvat rekisteröivät, että joo, sellaisia sanoja sieltä kuului.

Nyt vain meinaa iskeä hirmuinen ajatusmylly päälle tälle Siilinjärven plikalle, et "Ai mää vai!" ja "Kuinka mä sillä muka pärjään" yms. Mutta, koitan sanoa noille ajatuksille piut paut ja iloita tästä mahtavasta mahdollisuudesta päästä tekemään just sitä mikä mua kiinnostaa ja innostaa paljon maailman parhaimpien kanssa. Onneksi minulla on aivan loistavat ohjaajat ja tutkimusryhmä ympärilläni jo nyt. Muuten tämä koko homma olisi ehkä aika missio impossible! Niin ja tietty sellainen pikkuinen seikka kun raha. Mutta olen kyllä toiveikas ja optimistinen sen suhteen, että jospa saisin rahoituksen kasaan. Peukut pystyyn, että säätiöt ym. ois kans sitä mieltä, että tämä tyttö kannattais sinne oppiin laittaa.

Sitten iltapäivällä olikin mun vuoro nousta lauteille ja kertoa mun toisen osatyön tuloksista. Erittäin iloinen olen siitä, että sain ihmiset hieman naurahtamaan! Jee! Ja se taisi kokonaisuudessaan mennä ihan ok. Eihän se tietenkään mennyt ihan niin hyvin kun harjoittelin, mutta tulipahan tehtyä ja osasin vastata kysymyksiin. Kokonaisuudessaan päivästä jäi hyvä fiilis. Sellainen aikalailla itsensä voittanut fiilis.

Sit reissussa sattui vielä yksi hassu ja jännä juttu, mutta siitä enemmä toisella kertaa. Tässä vielä kuvia syksyisestä Bostonista. Voin kyllä kuvitella asuvani siellä vielä joku päivä ;)

 

Mukavaa, ihanaa ja jännää maanantaita!

Dulledoff