Haba! ööö, niin mikä?!

Mulla on meneillään projekti nimeltään Haba! Haluan jakaa tämän projektin teille, koska itselleni se on ensisijaisesti hauska. Olen aika projektihenkinen ihminen, mutta liikunnan suhteen en mielelläni aseta itselleni varsinaisesti tavoitteita tai "projekteja", koska liikunnan kuuluu mielestäni olla kivaa ja hauskaa, ennen kaikkea tuntua hyvälle. Toisille tavoitteet ja "projektit" on hyvä asia ja ne saa motivoitumaan säännölliseen liikuntaan. Omalla luonteenlaadullani liikunnasta häviää silloin helposti ilo ja siitä tulee suorittamista, joten projektit ja tavoitteet olen päättänyt jättää niille, joilla ne oikeasti toimii. No, mutta nyt on kuitenkin aika tehdä poikkeus omaan sääntöön ja saattaa "projekti"  Haba! päätökseen.

Taustaa: Olen liikkunut ikäni, mutta liikunta on ollut aina aika aerobista ja jalkapainotteista (ringetteä, jumppia, lenkkeilyä ja muodostelmaluistelua). Kävin viime talvena Suomalaisella urheiluhierojakoululla säännöllisesti hieronnassa ja yksi opiskelijoista pyysi minut projektityypikseen. Hommaan kuului toki kuntotestit ja niiden pohjalta tavoitteiden asettaminen. Jalkojen tilanne oli hyvä, samoin vatsat, tasapaino, liikkuvuus ym. Mutta kun tuli punnerruksien vuoro, niin voi elämä!!!  Ne oli sellaisia kapeita punnerruksia. Siinä minä olin matolla ja aloin punnertaa. Sekuntikello alkoi raksuttaa ja opiskelija sanoi hep! Mutta, mitä tapahtuikaan? Ei niin yhtään mitään! minä en saanut itseäni siitä ylös! Tulos: 0 punnerrusta. Pihisin ja ähisin siinä hetken, kunnes kierähdin maton viereen räkkättämään niin, että meinasi tulla pissit housuun. Rauhoituttuani tuumasin opiskelijalle, että "kokeilen uudestaan, ei ole mahdollista, etten saa muka yhtään!". Uusi yritys. Tulos: 0 punnerrusta, kera räkätyskohtauksen.

Iloista tässä oli toki itse räkätyskohtaus sekä se, että joitain vuosia sitten reaktioni olisi ollut itku, huonommuudentunne eikä tuplanauru itselleni ja kehnoille käsilihaksilleni! Illalla kerroin tapahtuneesta avomiehelleni Akille, kera naurun. Hän ei meinannut millään uskoa asiaa (luulee seurustelevansa suht sporttisen mimmin kanssa), joten näytin. Taas räkätyskohtaus, yhdessä!  Paljon naurua  0:sta punnerruksesta!! :D Sain kannustavan kommentin Akilta:  "Kun saat yhdenkin kerran itsesi ylös, olet jo lisännyt tulostasi 100%" Se on ihan totta ja mahtavaa!

Opiskelija ystävällisesti teki minulle projektin ajaksi kuntosuunnitelman, jossa oli paljon paljon paljon käsipainoilla tehtäviä harjoitteita sekä erilaisia punnerruksia.  Niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin, haluan liikunnan olevan mukavaa ja kivaa. Niin tunnollinen ja kunnollinen kuin olenkin, jäi harjoitteet muutaman kerran jälkeen tekemättä ja käsilihakset aivan yhtä löllöiksi kuin aina ennenkin. Onko joku muka joskus väittänyt, että epämukaviin muutoksiin olisi helppo sitoutua? onneksi ei ehkä kukaan, enkä väitä minäkään.

Tässä ne käsipainot, joilla projekti Haba! piti tehdä silloin aikaa sitten. Kuten käsipainojen pölyn määrästä näkyy, näiden tehtävä on ollut jo jonkin aikaa ovistopparin virka. Ja hyvin ovat kyllä sen hoitaneetkin! ei valittamista.

No, nyt sitten tein uudenvuoden päätöksen alkaa käymään pitkästä aikaa salilla. Muutettuamme tänne ja lopetettuani maailman ihanimman harrastuksen, muodostelmaluistelun, olen kiukutellut itseni ja liikunnan kanssa kuin uhmaikäinen pikkulapsi tyylin: "mikään muu ei ole yhtä kivaa kuin luistelu, niin en sitten tee oikein mitään". Eikä viikoittaiset unet luistelusta ole tehnyt asiaa yhtään helpommaksi... Täällä ollessa olen lenkillä käynyt ja välillä joogannut, mutta istumatyöläiselle se ei oikein tunnu olevan riittävästi pitämään niska-hartiaseutua kunnossa.  No, nyt minä sitten olen käynyt siellä salilla jo kuukauden ja päättänyt lopettaa mokoman kiukuttelun ja oikeasti saattaa projektin Haba! kunnialla loppuun.

Tilanne tammikuun lopussa: käsilihakset ovat alkaneet heräilemään, ne tuntuu erilaiselle. Ja eikun punnertamaan: tulos parantunut 300%. Juuri äsken kokeilin! Kyllä, kolme puhdasta punnerrusta siitä tympeästä asennosta kuukauden säännöllisen salilla käymisen jälkeen! Haba on löytynyt! Hyvin pienillä painoilla olen lihaksiani herätellyt ja naureskellut isojen äijien rinnalla itselleni peilin edessä, kun etsin aina ne pienet painot ja äijät vetää vieressä "vähän" isommilla käsipainoilla. Mutta hei, ne alkaa heräilemään! ja miettikää mikä kehitys!! 300% !!! :D

Liikunta on ihan mahtavaa ja ihanaa, kun siihen osaa suhtautua oikein, sopivan rennosti  ja nauttien. Onko sinulla jotain liikuntaan liittyvää mikä kaipaa projektia ja jolle voit aidosti nauraa? Tämä projekti on ensimmäinen oikeasti ja aidosti hauska liikuntaan, lihaksiin ja omaan kehoon kohdistuva projekti, joka minulla on elämässäni ollut. Se on jo kerran jäänyt kesken, mennys ns. "mönkään" ja nyt herätelty uudestaan henkiin. Eikä voi sanoa muuta, kuin että itselleen nauraminen on ihan huippua, kun sen on oppinut. Osaatko sinä nauraa oikeasti ja aidosti itsellesi silloin, kun on jossain ihan *piiip*? Minä näköjään jo osaa ja olen ihan hirmuisen iloinen siitä! :D