Jumi tuli kylään

Apua! se tuli kuin puskista. Jostain vain yhtäkkiä kutsumatta ja äkkiarvaamatta Jumi tuli kylään. Olen nyt melkein vuoden verran tehnyt tutkijan hommia ja aika kivalla draivilla olen saanut aikaiseksikin. Nyt sitten tammikuussa, hetki loman jälkeen PAM! siinä on  ja pysyy. Kaksi viikkoa olen nyt Jumiin tutustunut. Se on kauhean sitkeä ja tahmea kaveri. Kuin ois sellaisen hyytelön keskellä, et pääset pikkasen tuohon suuntaan ja pikkasen tähän suuntaan, muttet kunnolla mihinkään suuntaan. Mut mistä Jumi oikein tulee ja miksi se tulee? miksi se tuli vierailemaan just nyt mun luokse? Miksei mennyt tahmatassuineen naapuriin?

Se ilo Jumista on tässä ollut, että sain aikaiseksi tämän blogin aloittamisen! Hyvä Jumi!

Mutta niin, miksi se tulee ja mitä sille voi tehdä? Ajattelin selvittää asiaa.

Mitä sanoo aiheesta ystävämme Wikipedia sanahaulla Jumi: 

"Jumi aiheuttaa esimerkiksi eläimelle äkillisen taudin ampumalla näkymättömän nuolen. Arvoituksissa jumi on jokin, jolle on ominaista ehdoton paikallaanolo tai jota on mahdoton kiertää."

Juu, ja sille se kyllä tuntuukin!

Saamiani vinkkejä Jumin hoitamiseen: vedä kännit, ole hirveässä krapulassa pari päivää, älä tee mitään, harrasta villiä seksiä, syö roskaruokaa, ulkoile, urheile, lepää, ole, älä ajattele.. Mutta entä kun pitäisi tehdä töitä? entä kun palkka juoksee, mutta työt ei? Olen tullut juurikin tähän pisteeseen, että minun tulisi ymmärtää tämän tyyppisen työskentelyn laatu - se vaatii aikaa, kypsymistä, olemista... näitä juttuja ei vaan voi puskea ja puskea läpi. Tai toki voi, mutta tulos ei välttämättä ole sitten kovinkaan hyvä ja joudut ehkä tekemään kaiken moneen kertaan. Toki, sekin kehittää ajattelua :)

Jumin tullessa kylään, olen joutunut todella kamppailemaan kilttityttö-syndrooman kanssa: kuinka voi ottaa aikaa ja etäisyyttä, vain olla, jos kerran joku maksaa mulle siitä ajasta?!?! :O oikeesti! Luulen, että tämä asenne ja asetelma on meillä suomalaisilla rintamaidossa tullutta asennetta. Ei voi mitään, tuntuu vaikealle olla töissä tekemättä töitä, vaikka teen kotona töitä. Ei ehkä kaikista. Olkaa onnellisia te, jotka voitte niin tehdä tuntematta tuskaa. Minäkin haluan, ja minun on nyt vain vissiin pakko tehdä niin, koska Jumi on kylässä. Tämä voi kuulostaa tosi erikoiselle ihmisestä, jolla ei ole taipumusta suorittamiseen. Toisaalta, tiedän draivin tullessa kylään saavani aikaan paljon ja lyhyessä ajassa..."Dulledoff, entä jos vain kuuntelisit viisaampia, antaisit palkan juosta ja keskittyisit Jumin sulattelemiseen. Sitä kun ei vissiinkään oikeasti voi kiertää, se vain on."  Tämäkin on itsensä haastamista. Joudun oikein puhumaan  itselleni, että kyllä, se on sallittua ja tekee sinulle nyt hyvää, olla vain,  vaikka palkka juoksee. "Tutkijoille tapahtuu näin, kirjoittajille tapahtuu näin, sinä olet sellainen ja sinun kuuluu silloin antaa aikaa. " Sitäpaitsi, Jumi nyt vain on sellainen. Ei sitä voi muuttaa. Ja jos Wikipedia kertoo meille näin, niin sittenhän se on näin :D vai miten se meni?! ;)

Luulen, että asiasta stressaaminen vain pahentaa asiaa, joten sen nyt ajattelin lopettaa tai ainakin yritän lopettaa. Tässä Jumiin tutustuessani ja asiaa pohtiessani tuli mieleeni Tohtoritakuu nimisen blogin kirjoitus menestymisen pelosta.  Ehkä kyse onkin siitä?

Erityisesti alla oleva kohta kolahti nyt:

"Menestymisen pelon taustalla on kielteisiä uskomuksia siitä, mitä menestys on. Burka ja Yen erittelevät näitä kirjassaan. Joku saatta pelätä menestystä siksi, että ajattelee  menestyneen ihmisen elämän olevan liian vaativaa. Hänen mielikuvissaan menestys tuo mukanaan kilpailua toisten kanssa, lisääntynyttä itseen ja omaan työhön kohdistuvaa huomiota, korkeita odotuksia – elämää, joka on täynnä suorituksia, eikä ollenkaan iloa tai vapaa-aikaa. Tällaista elämää voisi verrata korkeushyppääjänä olemiseen: kovan harjoittelun ja sinnikkään yrittämisen tuloksena onnistut lopulta hyppäämään korkeammalle kuin koskaan. Ja mitä siitä seuraa? Rimaa nostetaankin korkeammalle."

Veikkaan, että tämä voi olla aika monelle syynä Jumin vierailuun. Kaikki on mennyt tähän asti väitöskirjan suhteen enemmän kuin hyvin. Kaikki on sujunut kuin elokuvassa, ihanassa elokuvassa :) Mutta entä nyt? mitäs sitten tapahtuukaan? Ehkä Jumi tuli kylään, kun asiat ovat rullaanneet niin hyvin ja kovalla vauhdilla, että tämän tytön pää jäi jonnekin Euroopan ylle? ehkä? Nyt vain arvailen. Onko sulle tullut Jumi kylään? Minkä arvelet olevan syynä? Onko Wikipedia oikeassa? Onko Jumille todella ominaista ehdoton paikallaolo? entä voisiko sitä sittenkin kiertää? edes vähän?

Tämän pähkäilyn ja arvailun ohessa toivotan kaikille oikein kivaa ja Jumi-vapaata viikonloppua! Minä päätin kuunnella viisaampiani ja antaa Jumille aikaa, lempeyttä ja ymmärrystä! ehkä se siitä sulaa pois. Jos ei, kokeilen kaikkia saamiani vinkkejä järjestyksessä.

Ohessa vielä Scandinavian Music Groupin ihana kappaleBalladi 1. Ihan vain siksi, että siinä lauletaan, kesästä, kännistä kun on väärissä juhlissa, Euroopasta ja sipseistä.  Ne kuulostaa Jumia sulattaville asioille . Ehkä pitäisi kysyä Jumin karkoittamiseen vinkkejä suoraan Terhi Kokkoselta ;) ? 

"Tietää pian itkevänsä, ettei pitäisi olla tässä, mutta kaiken kauneus lyö hetken ällikällä" :D