Keho - se on paljon viisaampi kuin sinä. Miksi edes yrität päättää sen puolesta? osa 1

Minä yritin. Tahdonvoimalla vain aina päätin kehoni puolesta, että  kuinka nyt tehdään. Aivan kuin kehoni olisi ollut vain palvelijani tai ennemminkin orjani. Yritin laittaa sen toimimaan kuten minä halusin ilman, että olisin kunnioittanut sen viestejä tai kunnioittanut sitä oikeasti muutenkaan. Ystävästä oli tullut ikävä vihollinen.  Se ei enää toiminut kuten halusin ja sen viestit alkoivat olla voimakkaampia ja voimakkaampia. Unettomuutta, sydämen tykytyksiä, ahdistusta.

Keho yritti kertoa, että nyt pitäisi levätä. Minä tankkasin lisää kofeiinia tai otin flunssaan buranaa. Keho kertoi, että nyt on nälkä. Minä sivuutin nälän ja keskityin muuhun, ennätän syömään myöhemminkin. Keho kertoi tarvitsevansa huomiotani, unta, lepoa, lämpöä, mutta minä päätin sen puolesta, että ne asiat olivat vähemmän tärkeitä kun ne asiat, jotka olivat minun mielestäni tärkeitä. Kuin parisuhde, jossa toinen huutaa toisen viesteille ja sanoille vain koko ajan: "turpa kiinni!". Eli ei kovinkaan rakentavaa. Lopulta keho ei enää voinut hyvin. Kun keho ei voi hyvin, vaikuttaa se voimakkaasti myös mielialaan. Niitä kun ei todellisuudessa voi erottaa toisistaan, vaikka usein niistä erikseen puhutaankin. Liian monta vuotta vain sivuutin kehoni viestit ja lopputulos oli se, että piti todella pysähtyä, opetella olemaan, lepäämään ja ennen kaikkea kuuntelemaan mitä viestejä minun kehoni oikein yrittää minulle kertoa. Olin  menettänyt yhteyden siihen, en osannut kuunnella, koska olin liian kauan aina vain päättänyt sen puolesta. En tunnistanut sen ääntä.

Minä päätin ja liian useat ihmiset tälläkin hetkellä päättävät sivuuttaa oman kehonsa viestit. Jostain syystä monien on helpompi olla paljon lempeämpiä ja armollisempia toisilleen kuin itselleen, mikä on tosi surullista. Miksi et muka ansaitsisi samaa lempeyttä ja armollisuutta? Oman kehon viestien kuunteleminen tuntui aluksi tosi vaikealle, oudolle ja vieraalle. Varsinkin sen toiveiden täyttäminen oli haastavaa, kunnes ymmärsin vaihtaa näkökulmaa. Kun ajattelin, että kehoni on ystäväni, paras ystäväni ja se yrittää kertoa minulle jotain, niin tottakai minä kuuntelen ja olen läsnä! sehän on rakas ystäväni! Ja joissain tilanteissa kun ns. ulkoistaa itsensä, juttelee itselleen niin kuin itse juttelisit rakkaalle ystävälle vastaavassa tilanteessa, on jotenkin paljon helpompi nähdä kokonaisuus. Ainakin itselläni tämä on auttanut pääsemään alkuun. Olet parisuhteessa kehosi kanssa koko elämäsi. Toimiiko parisuhde, jos toinen ei kuuntele? Ei.

Kehosi tekee valtavasti asioita koko ajan, huomaamattasi. Se huolehtii lämpötilastasi, hengityksestä, verenkierrosta, ruoansulatuksesta, aisteista, hormonitoiminnasta, aineenvaihdunnasta ja kaikki sen osa-alueet ja elimet tekevät mahtavaa yhteistyötä keskenään. Se vain tekee kaiken, vaikket pyydä. Se vain huolehtii kaikesta valtavalla viisaudella ja hienosäädöllä, jotta sinä voit keskittyä muuhun eli elämiseen.

Elimistössä tapahtuu jatkuvasti monimutkaisia biokemiallisia reaktioita. Ihan jo se, että olen hereillä ja hengitän vaatii keholtani toisenlaista toimintaa kuin jos nukun. Kehon biokemiallisista aineenvaihdunnan tapahtumista ymmärretään jo aika hyvin kaikkea (tai ainakin enemmän kuin minä ymmärrän). Ja jos niitä alkaa enemmän miettimään, että mitä kaikkea tapahtuukaan jatkuvasti sulassa sovussa ristikkäin, päällekkäin ja lomittain, menee ainakin tämän tytön pää ihan pyörälle! Ohessa pieni pätkä ihan perusaineenvaihdunnan biokemiallisista tapahtumista lääketieteellisen biokemian esseestäni.

"Sitruunahappokierrossa asetyyliKoA:n kaksi hiiltä liittyvät oksaloasetaattiin, josta sykli alkaa ja johon se päättyy. Sitruunahappokierrossa oksaloasetaatista muokataan sitraattia. Sitraatista isositraattia ja isositraatista α-ketoglutaraattia, jolloin vapautuu yksi hiilidioksidi (CO₂) -molekyyli ja syntyy yksi NADH-koentsyymi. α-ketoglutaraatista muokataan sukkinyylikoentsyymiA:ta, jolloin syntyy yksi NADH-koentsyymi ja vapautuu yksi CO₂-molekyyli. SukkinyylikoentsyymiA hajoaa sukkinaatiksi, jolloin syntyy yksi GTP. Sukkinaatti hapettuu fumaraatiksi ja samalla koentsyymi pelkistyy ja syntyy yksi FADH-koentsyymi hengitysketjuun. Fumaraatista muokataan malaattia, josta hapetetaan edelleen oksaloasetaattia. Sitruunahappokierron nettoreaktio: asetyyliKoA + 3NAD+ + FAD + GDP + Pi + H₂O ---> 2 CO₂ + KoA + 3NADH + FADH₂ + GTP + H+."

Tämä pätkä on siis vain pieni pätkä siitä kuinka elimistö saa glukoosista elimistölle energiaa käyttöön. Pointtina se, että elimistö tekee ihan hulluna kaikkea siistiä ja monimutkaista. Ihmisiä kiinnostaa nykyään paljon se kuinka keho toimii, kuinka ruoka ja erilaiset ruokavaliot vaikuttavat kehoon. Hienoa, että kiinnostusta on, mutta liiallisessa säätämisessä (silloin kun ei kilpaurheilla tai ei ole mitään oikeaa tarvetta rajoittaa ruokavaliota)on paljon turhaa. Elämästä ei tarvitse tehdä hankalaa sen vuoksi, että miettisi liikaa, että milloin pitäisi syödä, minkä verran liikkua voidakseen hyvin ja minkä verran levätä. Kaiken tämän kertoo sinulle sinun kehosi! se kertoo milloin sillä on nälkä, milloin jano, milloin nukuttaa, tarve muuten levätä, milloin tuntuu kankealle ja keho kaipaa liikuntaa. Kun sitä on oppinut kuuntelemaan, niin se ihan oikeasti kertoo tämän kaiken. Se vaatii usein paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, opettelemista ja kehoa pitää ehkä ohjata oikeaan suuntaan, jotta päästään oikeille "raiteille", mutta sitten se kyllä kertoo sen kaiken. Miksi? Siksi, että se on sen tehtävä! Miksi ihmeessä me sitten kuvittelemme, että olemme viisaampia kuin kehomme ja päätämme sen puolesta?!?

Sinun ei tarvitse ymmärtää kuinka elimistösi aineenvaihdunta tapahtuu voidaksesi nauttia sen aikaansaamista asioista, kuten liikunnan ilosta. Ei minunkaan tarvitse ymmärtää kuinka sähkö toimii, kuinka kerrostaloja tai siltoja rakennetaan ja silti voin nauttia kokkaamisesta sähkön avulle, asua kerrostalossa turvallisesti niin, ettei se romahda ja kulkea turvallisesti isojenkin siltojen yli (joiden rakentamista en edelleenkään ymmärrä, vaikka joskus asiasta siltainsinöörin kanssa olen jutellutkin).  Entä jos ei mentäisi alueille, jotka eivät meille ns. kuulu. Annetaan kaikkien tehdä oma osuutensa ja pysyä itse omalla tontilla. Ei työpaikallakaan kannata mennä tekemään muiden hommia. Sanomista siitä vain tulee. Keholla on omat tehtävänsä, sinulla omasi: KUUNNELLA SEN VIESTEJÄ JA TOIMIA SEN MUKAAN!  OLLA SILLE LEMPEÄ JA YSTÄVÄLLINEN. Miksi taistella vastaan, kun voit tehdä yhteistyötä, jolloin kaikki voittaa?

Onko se oikeasti näin yksinkertaista? on ja ei. On silloin kun kaikki toimii ja elämä on tasaista. Mutta elämä ei aina ole ja välillä edelleenkin unohtuu kuunnella mitä keho yrittää kertoa ja sitten sitä ollaankin kipeänä, kierroksilla niin, ettei uni tule tai havahtuu vasta illalla, että ei ole muistanut antaa keholleen riittävästi vettä tai ruokaa. Mutta nykyään ne ovat rakkaan ystävän viestejä siitä, että jokin kohta kokonaisuudessa on nyt epätasapainossa ja vaatii huomiotani. Nykyään kuulen sen viestiti ja toimin sen mukaan, tai ainakin teen parhaani. Kuin kommunikointia hyvässä parisuhteessa.

Viisas ystäväni sanoi näin ihanasti: "Keho antaa meille paljon anteeksi, eikä kanna kaunaa vanhoista kokemistaan vääryyksistä." Kuin rakkaus.  Sen palautumis- ja uusiutumiskyky on ihan uskomaton! Mahtava keho!!!

Osaatko sinä rakastaa kehoasi, antaa sen tehdä oman osuutensa rauhassa niin, että sinä voit keskittyä omaasi eli elämään ja siitä nauttimiseen?