Tee itsellesi palvelus: LOPETA LAIHDUTTAMINEN!

Sain syömishäiriöliitolta blogihaasteen liittyen Älä laihduta -päivään, jota vietetään 6.5. Päivän historiasta ja blogihaasteeseen osallistujat löydät täältä! Ja Älä laihduta -päivän tapahtumat eri kaupungeissa täältä.

Kiitos haasteesta! Tämä aihe on ollut vuosien varrella paljon pinnalla omassa elämässäni pohtiessani asioita sekä ammatillisesti. Gradua tehdessäni törmäsin ensimmäisiin isoihin tutkimuksiin aiheesta ja nyt väitöskirjaa tehdessäni olen päässyt tutustumaan näihin lisää, joten mukana tutkimustietoa , jotka keskittyvät nyt lähinnä nuoriin naisiin (jos kaipaat jotain lähdettä kokonaisuudessaan, niin laita vaan pyyntöä kommenttiosioon tai ota muuten yhteyttä :)).  Toivottavasti joku muu haasteen saanut keskittyy jutussaan enemmän myös miehiin.

Laihduttaminen on aiheena sellainen, että huomaan paasaavani ja jutellessani aiheesta,  tulistun helposti, huidon käsilläni ja korotan ääntäni. Jotenkin vain olen välillä tästä asiasta maailmalle yksinkertaisesti vihainen! Laihduttamiseen liittyy hyvin paljon asioita, mutta koetan alun oman pohdinnan jälkeen pysyä "päätiellä" ja kertoa vähän siitä, että miksi väestötasolla niin moni laihduttaa ja miten ja mihin laihduttaminen vaikuttaa.

Miksi laihduttaminen on niin huono juttu?

Tyytymättömyys omaan vartaloon on tosi yleistä, samoin laihduttaminen. Ja ikävää koko homma on, koska väärin toteutettuna ja ollessaan tarpeetonta laihduttaminen laittaa vain kropan ja mielen sekaisin! (En uppoudu näihin yksityiskohtiin ja mekanismeihin tarkemmin, niin mielenkiintoista kuin se onkin. Tässä tekstissä pysyttelen väestötasolla). Tuloksena on vain hankaluuksia, vaikkei painonhallinnan tulisi olla niin vaikeaa, koko elämää täyttävää ja jotenkin niin hankalaa ja vaikeaa! Laihduttaessa väärin ja väärin syin koko elimistön hieno kokonaisuus menee pilalle ja rikki todennäköisesti moneksi kymmeneksi vuodeksi ja miksi? Ihan vain siksi, että "kaikki  muutkin laihduttaa", "kroppaa vain kuuluu muokata" ja "pitäisi näyttää jollekin toiselle kokeakseen olevansa suosittu, menestynyt ja arvokas"... Tällä hetkellä kaikki länsimaissa hengissä olevat sukupolvet ovat olleet tämän kaiken laihdutusmyllytyksen vaikutuksen alla. Vallalla oleva ajatusmaailma ja käsitys on, että on ok laihduttaa ja että "kaikki muutkin laihduttaa, kai minunkin täytyy". Kuuluu olla jollain dieetillä, kuuluu olla treeniohjelma ym. Ja huono juttu se on siksi, että ihmiset, joiden ei tarvitsisi laihduttaa, laihduttavat ja elimistön hienosäätö menee epätasapainoon ja sitten joutuukin tasapainoilemaan syömisen ja liikunnan kanssa ja pahimmillaan laihduttaminen laukaisee syömishäiriön. Syntyy paljon turhaa ongelmaa!

Ohessa linkki Sandra Aamodtin (neurotieteilijä) hyvä puheenvuoroon siitä, miksi laihduttaminen ei usein toimi. Kannattaa katsoa!

Entä jos kukaan ei olisi ikinä keksinytkään asiaa nimeltä laihduttaminen? Olen monesti miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että silloin ihmisillä olisi TODELLA paljon vähemmän paino- ja syömisongelmia.

Toki joissain tilanteissa painon pudottaminen on tarpeen, sitä en voi kieltää. Mutta jos näin oikeasti tarvitsee tehdä, niin voitaisiinko se tehdä silloin niinku oikeasti kunnolla ja hyvin. Ohjauksessa ja fiksussa ohjauksessa niin, ettei tehdä hallaa keholle ja mielelle!

Mutta miksi puhutaan tai on edes alettu puhumaan laihduttamisesta, kun kyse on asioiden tasapainosta ja kohtuullistamisesta?! Jos on ylipainoa, niin oikeasti kyse on siitä, että kokonaisuudessaan henkilön elämässä asiat eivät ole tasapainossa niin, että keho saisi sopivasti ravintoa, liikuntaa ja lepoa. Ei tarvitse laihduttaa, vaan tulee tehdä tekoja, joilla asiat saadaan taas tasapainoon ja pikkuhiljaa toimimaan niin kuin niiden kuuluu toimia! Muu tapahtuu sivussa ja itsekseen. Monessa tapauksessa (olipa kyse ylipainosta, häiriintyneestä syömisestä tai syömishäiriöstä) oleellisin, ja usein vaikein, asia on laihduttamisen lopettaminen. Se voi tuntua hassulle kuulla, jos on ollut pitkään ylipainoinen tai laihduttanut koko ikänsä. Lisäksi se voi olla ihan super haastavaa siksi,  kun joka paikasta tulvii viestejä siitä, että "Sinun kuuluisi näyttää tälle", "Sinun kuuluu laihtua näin ja näin nopeasti, kun syöt näin", "Treenaa näin, niin olet bikinikunnossa x viikossa".  Ilman ulkopuolista tukea tai muuta hyvää tukea, laihduttamisen lopettaminen voi olla todella haastavaa! Lisäksi ihmisiä pelottaa, että mitä sitten oikein tapahtuu kun lopettaa laihduttamisen? Lihonko vielä enemmän tai lähteekö syöminen käsistä? Ja miten sitä painoa sitten oikein voi hallita ja pitää jossain kuosissa, jos ei laihduta? Tämä on todella monen ihmisen huolenaihe ja pelko, joka ajan kanssa onneksi hyvin usein osoittautuu turhaksi.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka keho on viisas ja kertoo mitä se milloinkin tarvitsee. Toki keho ei aina tiedä. Usein se tietää ja tavoitteena on ns. intuitiivinen syöminen ja kehon kuuntelu. Kaikilla se ei kuitenkaan ehkä ole mahdollista (haluaisin uskoa, että on, mutta voi olla ettei se vain ole), koska joillain ihmisillä on voimakkaampi taipumus ruoan mielihyvälle. Tällöin tulee tietoisesti hallita painoa, mutta varsinaista laihduttamista se ei kuitenkaan vaadi.

Ketkä laihduttavat ja miksi?

On olemassa paljon asioita, jotka ajavat naisia laihduttamaan. Kuitenkin vallitsevat kauneusihanteet ovat merkittävin nuorten naisten nimeämä syy; muita keskeisiä syitä ovat terveydelliset syyt, vanhempien ja terveydenhuollon ammattilaisen kehotus (Neumark-Sztainer ja Hannan 2000). Laihduttamiselle altistavia tekijöitä ovat tyytymättömyys omaan kehoon ja painoon, huono itsetunto sekä muut psyykkiset ongelmat (French ja Jeffery 1994). Länsimaissa normaalipainoisista tytöistä 60 % ja Suomessa 20–34% kokee itsensä ylipainoiseksi (Bellisle ym. 1995; Kaltiala-Heino ym. 2003). Nuorista naisista 60–80% on laihduttanut viimeisen vuoden aikana; valtaosa laihduttajista on normaalipainoisia (Ackard ym. 2002).

Median vaikutus voi olla aika hurja

Nuoret saavat mediasta hyvin ristiriitaista tietoa laihdutusmenetelmistä ja turvautuvat herkästi erilaisiin painonhallintakeinoihin; nämä puolestaan lisäävät riskiä sairastua syömishäiriöihin. Median vaikutuksista naisten kehotyytymättömyyteen, laihuusihanteen sisäistämiseen ja ihanteisiin liittyvään syömiskäyttäytymiseen on tutkittu runsaasti. Kokeellisia ja korrelaatio -tutkimuksia käsittelevässä meta-analyysissa laihuutta ihannoiville median viesteille altistuminen on yhteydessä kehotyytymättömyyteen naisilla. Pian sen jälkeen kun televisiolähetykset alkoivat Fijillä, jossa naisten lihavuutta on perinteisesti arvostettu, 74% nuorista tytöistä raportoi kokevansa itsensä liian lihavaksi. Samaan aikaan nuorten naisten syömishäiriöinen käyttäytyminen lisääntyi voimakkaasti: 15% raportoi oksentavansa kontrolloidakseen painoaan ja tavoitellakseen TV-näyttelijöiden kaltaista vartaloa.

Tässä linkki pätkään, jossa näytetään mitä kuville oikeasti tehdään ennen kuin ne päätyvät julkisuuteen! 

Miten yleistä tyytymättömyys omaan  vartaloon on?

Länsimaissa tyytymättömyys omaan painoon, ulkonäköön ja vartaloon alkaa erityisesti tytöillä varhain. Viisivuotiaista noin 21 % on tyytymättömiä kehoonsa (Davison ym. 2000). Keskinuoruudessa 25–40% tytöistä kokee itsensä lihavaksi ja kertoo laihduttaneensa (Patton ym. 1997; Strauss 1999). Tyytymättömyys omaan painoon ja halu olla laihempi on vieläkin yleisempää. Painohuolien on todettu lisääntyvän nuoruuden edetessä. Myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa ylipainoisuuden kokemus on huomattavasti yleisempää kuin itse ylipaino. Aikuisiässä noin 90 % naisista on tyytymätön omaan kehoonsa ja ulkonäköönsä; kaikkein tyytymättömimpiä ovat 35–44-vuotiaat naiset (Runfola ym. 2013).

Koska tyytymättömyys omaan painoon ja vartaloon on hyvin yleistä, ilmiötä pidetään usein harmittomana. Tyytymättömyys omaan vartaloon on kuitenkin yhteydessä masennukseen, huonoon itsetuntoon ja vähäiseen elämäntyytyväisyyteen (Brausch & Gutierrez 2009; Ferreiro ym. 2011). Lisäksi pitkittäistutkimukset ovat osoittaneet, että tyytymättömyys omaan painoon on yhteydessä runsaaseen laihduttamiseen, epäterveelliseen painonhallintaan ja syömishäiriöihin (Ferreiro ym. 2011; Stice 2002; Neumark-Sztainer ym. 2012).

Laihduttamisen  vaikutukset syömiskäyttäytymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin

Laihduttamisella ja etenkin epäterveellisillä painonhallintakeinoilla on vaikutusta henkilön psyykkiseen hyvinvointiin (French ja Jeffery 1994). Naisilla, jotka laihduttavat on heikompi itsetunto sekä muita negatiivisia psyykkisiä tiloja (French ja Jeffery 1994, Pesa 1999). Laihduttaminen on usein laukaiseva tekijä syömishäiriöön sairastumiselle (King 1989, Westenhoefer ym. 1993). On osoitettu, että nuorten keskuudessa laihduttaminen lisää riskiä sairastua syömishäiriöön kahdeksan kertaisesti vuoden sisällä verrattuna nuoriin, jotka eivät laihduta (Patton ym. 1990).

Epäterveellisiksi painonhallinta ja laihdutus käyttäytymismalleiksi voidaan luokitella liian vähäinen syöminen, paastoaminen, aterioiden jättäminen väliin, ruoan korvikkeiden käyttäminen, tupakoinnin lisääminen ettei olisi nälkä, laihdutus pillereiden käyttäminen, oksentaminen, laksatiivien ja diureettien käyttäminen (Neumark-Sztainer ym. 2012). Näiden painonhallintakeinojen on todettu lisäävän painonnousua pitkällä aikavälillä sekä ylipainoisilla ja lihavilla sekä normaalipainoisilla. Tytöt, jotka haluaisivat olla laihempia, omaksuvat epäterveellisiä syömisasenteita viiden vuoden sisällä (Westerberg-Jacobson ym. 2010).

Naisilla, jotka laihduttavat säännöllisesti on enemmän ongelmia syömiskäyttäytymisen kanssa kuin naisilla, jotka eivät ole aikaisemmin laihduttaneet (French ja Jeffery 1994). Viisivuotiaista tytöistä ne, jotka raportoivat haluavansa laihduttaa olivat yhdeksänvuotiaina enemmän tyytymättömiä kehoonsa, kokivat enemmän ulkonäköhuolia, rajoittivat tietoisesti enemmän syömistään ja olivat omaksuneet enemmän epäterveellistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen kuin tytöt, jotka eivät laihduttaneet (Davison ym. 2000). Laihduttamisen on osoitettu vaikuttavan samalla tavalla myös nuoriin sekä aikuisiin naisiin.

Syömisen jäykän rajoittamisen on havaittu olevan altistava tekijä syömishäiriöille ja epäonnistuneelle painonhallinnalle (Rogers 1999, Westenhoefer ym 1999, Bellisle 2003). Syömisen kontrollinen menettäminen altistaa lihomiselle (Lindroos ym. 1997, Foster ym. 1998, Bellisle 2003). Henkilöt, jotka rajoittavat tietoisesti syömistään laihduttaakseen ajautuvat usein ahmimaan (Herman ja Polivy 1984, Zandian ym. 2009). Syömisen tietoinen rajoittaminen saa usein aikaan syömisen kaoottisuutta tiukan kontrollin ja ahminnan välille aiheuttaen häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä kuten bulimiaa.

Lihottaako laihduttaminen?

Kuuden vuoden seurantatutkimuksessa (Savage ym. 2009) huomattiin, että naiset, jotka laihduttivat tutkimuksen alkaessa sekä koko tutkimuksen ajan, olivat painavampia kuin tutkittavat, jotka eivät laihduttaneet. Kirjallisuudesta löytyy useampia tutkimuksia aiheesta "Lihottaako laihduttaminen?" (Hill 2004, Mann ym. 2007, Pietiläinen ym. 2012). Nuorilla tytöillä toteutettu kolmen vuoden seurantatutkimus osoitti, että laihduttamiskäyttäytyminen ennusti suurempaa lihavuuden riskiä (Stice ym. 1999). Laajoissa väestötutkimuksissa on osoitettu nuoruuden useiden laihdutuskertojen määrän olevan yhteydessä ylipainoisuuden riskin kasvamiseen nuoreen aikuisuuteen mennessä (French ym. 1994, Bild ym. 1996, Coakley ym. 1998, Korkeila ym. 1999, Stice ym. 1999, Kroke ym. 2002, Field ym. 2007, Neumark-Sztainer ym. 2007). Laihduttamisen pitkäaikaisvaikutukset voivat siten paradoksaalisesti ollakin painon nouseminen ja lihavuus. Erityisesti laihduttaminen yhdessä epäterveellisten painonhallintakeinojen kanssa on yhteydessä painon nousuun pitkällä aikavälillä sekä normaalipainoisilla että ylipainoisilla (Neumark-Sztainer ym. 2012). Laihdutuskeinoista aterioiden jättäminen väliin ja syöminen erittäin vähän ovat yleisimpiä (Neumark-Szainer ym. 2012). Erityisesti näiden laihdutuskeinojen on todettu ennustavan painonnousua pitkällä aikavälillä.

Vaaka -ystävä vai vihollinen

Keskimäärin 14% tytöistä punnitsee/mittaa itsensä säännöllisesti, viikoittain tai useammin (Quick ym. 2013). Tiheä itsensä punnitseminen/mittaaminen on tytöillä yhteydessä laihduttamiseen, epäterveellisiin ja äärimmäisiin painonhallintamenetelmiin, alhaisempaan itsetuntoon sekä suurempaan kehotyytymättömyyteen. Tiheällä itsensä punnitsemisella/mittaamisella on yhteyttä ongelmalliseen terveyskäyttäytymiseen ja psykologisiin ongelmiin. Kuitenkin ylipainoisilla nuorilla itsensä säännöllinen punnitseminen puolestaan saa aikaan positiivisia muutoksia nuoressa. Joten vaaka voi olla ystävä tai vihollinen riippuen henkilön kokonaistilanteesta. Jos vaa'an lukemat pystyvät jotenkin kertomaan sinulle kuinka arvokas olet, on siitä tullut vihollinen eikä se tue terveyttäsi!

Milloin laihduttaminen on aiheellista?

Joskus painon pudottaminen on aiheellista. Nykyisten hoitosuositusten mukaan laihduttaminen on aiheellista terveydellisistä syistä silloin, kun BMI on yli 25 (Aikuisten lihavuuden hoito: Käypä hoito –suositus 2011) ja kun rasvakudoksen määrä ja laihduttamisen tarve on arvioitu myös muilla menetelmillä (Uusitupa ja Fogelholm 2005). Ylipainoisen lapsen tai nuoren kohdalla tavoitteena ei ole laihtuminen tai laihduttaminen vaan elintapojen muuttaminen terveyttä edistäviksi (Lasten  ja nuorten lihavuuden hoito: Käypä hoito -suositus 2012). Kuitenkin 40% 8-13-vuotiaista on yrittänyt aktiivisesti laihduttaa (Rolland ym. 1997).

Tee itsellesi palvelus: LOPETA LAIHDUTTAMINEN! Ei huomenna, vaan jo tänään! ;)

PAINORAUHAN JULISTUS (löytyy myös täältä)

Tämä julistus on ilosanoma jokaiselle, joka tuntee
epävarmuutta siitä, kelpaako maailmaan sellaisena kuin on.

Sen sijaan, että ottaisin omakseni
ulkopuolelta tulevia määritelmiä tai 
vertaisin itseäni muihin, 
voin aloittaa päiväni kysymällä itseltäni, 
mitä minulle todella kuuluu ja mitä tänään tarvitsen?

Olen oivaltanut, että elämäni on liian arvokas heitettäväksi
hukkaan uskomalla ympärillä metelöiviä arvostelevia ääniä.

Mieluummin määrittelen itse, mikä on minulle parhaaksi. 
Olenhan itse oman itseni paras asiantuntija.

Haluan opetella katsomaan itseäni lempeämmin.
Joka päivä on mahdollisuus kasvaa oman elämäni sankariksi.
Se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja, vaatii rohkeutta ja 
viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.

Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä.
Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo.

Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa.
Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa.
Sinulla on oikeus liikkua ilosta.Sinulla on oikeus pyytää apua.
Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

Tämä päivä on juhla jokaiselle arvokkaalle, 
kauneuden ja elämän erilaisuuden juhla,
juhla oikeudelle olla sellainen kuin on.

Näillä sanoilla julistan Painorauhan
-rauhan olla omankokoisensa!




Susanna Raitamäki, Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry 2010

Oikeus olla ainutlaatuinen ja omannäköinen