Uskallatko innostua?

En voi uskoa, että olen joskus ajatellut tutkijan työn olevan tosi tylsää ja mälsää! Olin joskus sitä mieltä, etten voisi koskaan tehdä edes toimistotyötä saatika tehdä töitä koko ajan koneella ja tutkia jotain. Mutta onneksi en päättänyt ikinä tosissani, että "ei-koskaan", vaikka nuori Ulla ehkä on muutaman kerran sanonutkin niin.

Minulla on menossa tutkimuksessa vaihe, että olen saanut käsistäni tylsiä vaiheita (pikkutarkkaa ja aikaa vievää kirjoittamista) ja nyt olen saanut ns. liattua käteni uusien analyysien kanssa. Siis jotenkin se fiilis, kun sulla on jokin asia, jonka haluat oikeasti selvittää. Sit sulla on kaikki se aineisto ja ohjelma, johon syöttämällä komentoja se kertoo sulle vastauksia sekunneissa. Tää on vaan jotenkin niin siisitä! + tämä vapaus!

Vapaus! Tämä on todellakin ihanaa!!! Saan olla missä haluan, matkustaa ja elää ilman kahdeksasta neljään aikatauluja. Saan tehdä mielenkiintoisia juttuja, innostua, oppia uutta, pohtia, kirjoittaa ja nyt olen niin onnellinen tästä analysointivaiheesta.  Siinä kun saa heti vastauksia :D Vaikein vaihe on se miettimisvaihe, mut jotenkin on niin mahtavaa, että minä, joka olen joskus inhonnut matematiikkaa, saanut melkein ihottumaa sanasta "tilastotiede", voin olla näin innoissani Statalla näpertämisestä. Flow ottaa vallan ja huomaat istuneesi koneella tunteja ja tunteja. Silloin pikkuisena ikinä uskonut, että tämä työ voisi olla näin ihanaa ja palkitsevaa!

Halusin kirjoittaa tämän fiiliksen tänne talteen ja jakaa sen, koska ihan varmasti tulee jossain vaiheessa taas vuorostaan se hetki, jolloin tuskastelen, ahdistun, jumi tulee kylään ja  koko punainen lanka on jossain avaruusretkellä. Toki kaipaan myös potilastyötä. Kaipaan sitä todella paljon, mutta nyt koitan vain nauttia tästä vaiheesta. Sekä jotenkin elämän mahtavuudesta ja hassuudesta, että tyttö, joka on käynyt peruskoulussa monta vuotta matematiikan tukiopetuksessa on ihan fiiliksissä matemaattisista malleista!

                      

Mietin vain, että onko siis ihan oikeasti todellista, että töiden tekeminen voi olla näin kivaa? Voin lounaan jälkeen käydä uima-altaalla ottamassa aurinkoa ja uimassa. Onko tämä edes todellista? Ihana elämä ja jotenkin se kun asiat, joiden luulet olleen "ei-koskaan" ovatkin just niitä, mitkä saa syttymään ja innostumaan. Siistiä! 

Olisi ihana saada annettua tämä innostuksen fiilis kaikille ihmisille! Toivottavasti kaikki saa jossain vaiheessa kokea tämän tunteen. Olisi ihanaa, että jokainen saisi kokea tekevänsä jotain mikä innostaa, saa unohtamaan ajan ja ympäristön. Jotain, mikä on niin kivaa, ettei se tunnu aina työlle tai sille, että "pitää" tehdä. Tiedän, että moni tuntee sen innostuksen, mutta jokin estää. Jotain, mikä laittaa ajattelemaan sitä mitä "pitäisi" olla. Se mikä estää voi olla jotain muuta mitä joskus kuvittelit haluavasi , muttei enää ehkä olekaan se juttu. Se ei vain innostakaan ja saa syttymään, mutta on vaikea myöntää itselleen, ettei jokin asia minkä eteen on ehkä tehnyt paljon töitä olekaan enää se juttu...Uskallatko sinä tehdä elämässäsi niitä asioita, joista oikeasti innostut? Niitä asioita, jotka oikeasti saa syttymään ja antaa merkitystä asioille? Kaikille sen ei tarvitse olla työ. Moni voi kokea näitä tunteita myös esimerkiksi harrastuksen kautta tai jostain tosi pienestäkin asiasta. Aivan mahtavaahan on jos voi kokea tällaisia innostuksen puuskia monilta elämän osa-alueilta. Nämä tunteet saa jotenkin tuntemaan, että on elossa ja jotenkin virtaava.

Sara puolestaan innostuu ihan hurjasti rannalla temmeltämisestä niin, ettei sitä  meinaa saada sieltä pois. 

Se tyttö kyllä osaa suhtautua elämään oikein :D

Aina mukana vain tässä hetkessä isoine korvineen!

Pidäthän huolen, ettet sulje itseltäsi asioita pois vain siksi, että joskus päätit "ei-koskaan" tai siksi, ettet usko ansaitsevasi iloa, innostusta ja mahtavaa, itsesi näköistä elämää! Se on sinun elämäsi ja sinä voit tehdä siitä juurikin niin mahtavan ja ihanan kuin haluat! Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja aina ei elämä ole helppoa, mutta silti, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ;) Elämä on valintoja. Se on karua, mutta totta. Ja ne valinnat vievät meidät niiden asioiden äärelle, joita me valitaan. Itse uskon ja olen käytännössä sen myös huomannut, että kuuntelemalla omaa intoa, sitä jotain paloa jotain asiaa kohtaan, joka vain tulee jostain, elämästä tulee omannäköistä. Siten myös paljon tyydyttävämpää, iloisempaa, onnellisempaa ja merkityksellisempää. Kun on mennyt niitä asioita kohden, jotka innostaa, huomaa myös tekevänsä niitä asioita, jotka saavat aikaan lisää innostusta ja fiilistä elämään.

Mikä saa sinut innostumaan? Jos et tiedä, KOKEILE asioita! Ei sitä muuten voikaan tietää... Jos ei ole ikinä hypännyt kuralätäkköön ei voi tietää kuinka hauskaa se voi olla :D

Ihania ja innostuksen täytteisiä päiviä!

Dulledoff

Haluan huomauttaa, että tämä ei ole silti kirjoitus huumeiden tai päihteidenkäytön kokeilun puolesta!!!