Uusia tuulia

Pahoittelut lukijoille hyvin pitkästä hiljaisuudesta. Vuosi 2015 oli henkilökohtaisesti hyvin haastava. Onneksi omalla tavallaan vuosi oli myös hyvin kasvattava ja antoisa. Erosin pitkäaikaisesta parisuhteesta. Se oli todella vaikeaa, mutta onneksi kaikesta haastavasta ja myllerryksestä seuraa aina lopulta jotain kaunista ja tyyntä. Nyt on onneksi jo sen kauniin ja tyyneyden aika. Siten onkin myös aika uusien tuulien!

Nämä uudet tuulet puhaltavat Oulussa. Tutkimuskuviot ovat pysyneet ennallaan ja etenevät mukavasti. Tutkimuksen ohessa on kuitenkin äärimmäisen antoisaa tehdä asiakastyötä ja kaikenlaista muutakin, joten pistin pystyyn yrityksen BITE -haarukassa hyvinvointi. Blogin kirjoittaminen jatkuu Haaste valmennukset -yhteistyökuvion tiimoilta. Käyhän tsekkaamassa ja tykkäämässä myös facebookissa, jonne jaan kaikenlaista mielenkiintoista ja ajankohtaista.

Ihanaa, mahtavaa, valoisaa ja antoisaa vuotta 2016!

Dulledoff

Nuoren naisen ihannepaino puhututtaa

Mun ensimmäinen suomenkielinen katsaus Nuoren naisen ihannepaino -sosiokulttuurisia ja terveydellisiä näkökohtia julkaistiin juuri Aikakausikirja Duodecimissa. Tätä katsausta on kirjoitettu yhdessä Yasminan Dadin ja ohjaajani Anna Keski-Rahkosen kanssa pitkään ja huolella. Ihanaa, että nyt se on virallisesti lehdessä ja ihmiset siitä kiinnostuneita. Alkuperäisen katsauksen löydät täältä.  Jos et pääse koko juttua lukemaan (jos ei ole terveysporttiin tai duodecimiin tunnuksia) niin iloksemme tämä katsaus ylitti iltapävälehden uutiskynnyksen ja katsauksesta on tullut juuri juttu Iltalehteen otsikolla Nuoret naiset arvioivat ihannepainonsa näin väärin. Linkki juttuun on tässä.

Kuva: Iltalehden jutusta

Aivan ihanaa, että tämä katsaus ja aihe kiinnostaa ihmisiä! Asia on äärimmäisen tärkeä ja ihannepaino hankala asia. Ja jotenkin on tää vaan tosi siistiä, että mun eka katsaus ylittää uutiskynnyksen :D

Jes! Nyt on mahtava fiilis lähteä tekemään töitä tähän vuoteen aiheen äärellä!

Dulledoff

Joulutarina. Oletko sinä ollut kiltti itseäsi kohtaan tänä vuonna?

Nuori Taina-tonttu oli tänä jouluna ensimmäistä kertaa hiipimis-tehtävissä ihmisten luona. Taina-tontun erikoislahjakkuus on ajatusten lukeminen. Jokainen tonttu menee vuorollaan raportoimaan Joulupukille ihmisten kiltteysastetta sekä lahjatoiveita joulun alla. Taina-tonttu odotti jonkin aikaa ja seurasi muiden tonttujen toimintaa. Muut tontut olivat oikein iloisia toimittaessaan Joulupukille raporttiansa. Tänä vuonna ihmiset ovat olleet erittäin kilttejä. Taina-tonttu mietti: "Olikohan hänen tonttu-ystävänsä olleet varmasti samassa maailmassa hiipimis-tehtävissä?".

Sitten tuli Taina-tontun vuoro mennä Joulupukin toimistoon antamaan raporttinsa. Joulupukki näki heti, ettei Taina-tontulla ollut kaikki hyvin ja hän kysyi "Mikä sinua Taina-tonttu painaa? Etkö löytänytkään kilttejä lapsia ja aikuisia?". Taina-tonttu vastasi "Löysin. Löysin liiankin kilttejä lapsia ja aikuisia". "Miksi sinä sitten olet niin kovin surullinen ja allapäin? Sehän on hienoa, että he ovat kilttejä? Mikset ole iloinen kuten toiset tontut?" Joulupukki kysyi. "Kyllähän minä olenkin. Olen hyvin iloinen siitä, että lapset ja aikuiset ovat olleet erittäin kilttejä toisilleen tänä vuonna. En vain voi sille mitään, että olen näin surullinen. Katsos Joulupukki, huomasin ihmisiä ja heidän ajatuksiaan tarkkaillessani, että he ovat kaikki toisilleen niin kovin kilttejä, ystävällisiä, ahkeria ja kaikkea mitä ihminen vain voi olla, mutta he eivät ole kilttejä itselleen".  

 Taina-tonttu jatkoi "Huomasin heitä seuratessani, että vaikka he näyttävät oikein iloisille, ovat he itseään kohtaan ihan hirmuisen tiukkoja ja ankaria. He saattavat syytellä, haukkua ja mollata itseään ihan todella pienistäkin asioista. Aivan kuin maailmassa ei saisi tehdä virheitä. Lisäksi huomasin kuinka iästä ja sukupuolesta riippumatta ihmiset syyttelivät kehoaan ja olivat sille vihaisia. He haluaisivat jotenkin kummasti muuttaa sitä olemaan todella lihaksikas ja vähärasvainen.  Ja Joulupukki, tiedätkö mitä? He ovat kauhuissaan tulevista jouluruoista, sukulaisvierailuista ja kaikesta jouluun liittyvistä herkuista, kuntosalien tauoista.. Kaikesta siitä mikä saattaa vaikuttaa siihen, että heidän 'haluan saada mahdollisimman rasvattoman, laihan ja lihaksikkaan vartalo -projektinsa' vaarantuu. He ovat todella peloissaan. Eikä tämä koske vain sairaalassa muutama tapaamaani syömishäiriöön sairastunutta vaan tosi laajasti ihmisiä. Joulupukki, mikä heitä vaivaa? Miksi he ovat itselleen niin julmia? Miksei he pidä itse kauniista kehoistaan? Minä en ymmärrä miten Muorin tekemä maukas joulupuuro voi olla niin kovin pelottavaa tai kuinka se voisi pilata jonkun haaveen ja unelman jostain? Joulupukki, tämän takia minä olen surullinen".

Joulupukki kuunteli hiljaa ja vakavana Taina-tontun raportin. Hän oli hetken vaiti ja hieroi partaansa. Sitten hän nosti silmälasinsa takaisin nenälleen ja sanoi: "Hienoa, että raportoit minulle tämän. Tämä on todella huolestuttavaa. Ihmiset eivät siis olekaan niin kilttejä kuin luulimme, koska he ovat niin julmia itseään kohtaan. Joulun ilohan on vaarassa hävitä maailmasta, jos kaikki mikä jouluun liittyy yhdistyy ihmisten mielissä pelkoon lihomisesta tai siihen, että joulu jotenkin pilaa asioita . Tälle asialle täytyy tehdä jotain. Muutenhan joulu on pilalla!" Sitten Joulupukki otti Taina-tonttua kädestä kiinni ja kehotti tulemaan mukaansa. 

He menivät Korvatunturin suureen keittiöön ja etsivät Muorin. Hän löytyi suuren joulupuuropadan takaa. He kertoivat Taina-tontun tekemät havainnot Muorille. "Varjele sentään! Onko maailman asiat noin huonolla tolalla?!!? Hmm... mietitääs", Muori kommentoi uutisia. Muori jatkoi puuron hämmentämistä ja heitti sekaan mantelit. Sitten hänen mielensä kirkastui. "Minä tiedän mitä meidän täytyy tehdä pelastaaksemme joulun!". Sitten hän sipitti salaisen suunnitelmansa Joulupukin ja Taina-tontun korviin. Kaikki kolme hyppivät riemusta kirkuen ja alkoivat laulaa ja tanssia puuropadan ympärillä kunnes Joulupukki pysähtyi. "Mutta mistä me saamme tarvikkeet niin suureen määrään lempeyttä näin pian? Sellaista lempeyspölyä tarvittaan ja paljon". Taina-tonttu ja Muori vaikenivat. 

Sitten Taina-tonttu hoksasi! "Minä näin siellä ihmisillä ihan hirmuisen paljon tavaraa. Heillä on todella paljon tavaroita ja kaikenlaista. Entä jos ottaisimme jokaiselta yhden tavaralahjan, niin riittäisiköhän se raaka-aineeksi?" Muori: "Hmm....Tavarat eivät oikein voi ajaa samaa asiaa. Niistä ei voi valmistaa lempeyttä". Sitten he miettivät taas niin, että poskia punotti, kunnes Joulupukki sanoi: "Nyt minä keksin. Lempeys ei ole materiaa, joten sitä ei voi siitä valmistaa. Ja koska ihmiset osaavat olla kilttejä ja lempeitä toisilleen, täytyy heidän osata olla sitä myös itselleen. He ovat vain tainneet unohtaa kuinka se tehdään. Muori, onko sinulla vielä se haltioiden kirja tallella, jonka saimme viisisataa vuotta sitten?". "Onhan se tuolla ullakolla tallessa. Mitä sinä sillä?" Muori vastasi. Joulupukki vinkkasi silmää Taina-tontulle ja tuumasi Muorille "Ei kuinkaan, kunhan tuli mieleen".

 

Joulupukki ja Taina-tonttu lähtivät etsimään haltioiden kirjaa. Taina-tonttu kyseli Joulupukilta "Mitä siinä kirjassa on? Miten joku kirja voi muka palauttaa ihmisille lempeyden?". "Kohta näet", sanoi Joulupukki. He avasivat vanhan pölyisen ullakon ovet. Joulupukki muisti täysin missä kirja on, koska Joulupukilla on maailman paras muisti, ja pyysi Taina-tonttua odottamaan. Sitten hän palasi ovelle ja otti Taina-tontun toiselle polvelleen ja avasi kirjan toiselle. Joulupukki avasi kirjan ja etsi aukeaman, jossa luki:

Mitä tehdä, kun ihmiset ovat unohtaneet olla lempeitä itseään kohtaan

Valmista Muorin puuropadassa liemi

Ohje:

Lisää pataan tontunlakillinen vettä ja hämmennä sitä padassa vuorokausi

Vuorokauden aikana jokaisen korvatunturin asukkaan tulee käydä padan ympärillä halaamassa toisiaan

Näin lempeys, 

mitä korvatunturin tontut ja eläimet tuntevat toisiaan kohtaan, 

välittyy liemeen

Kun vuorokausi on kulunut, anna liemi lumen ja veden haltijalle

Haltija ripottelee veden ympäri maailmaa

Taina-tonttu katsoi Joulupukkia iloisin ja liikuttunein silmin. "Joulu on sittenkin pelastettu ja ihmiset pääsevätkin nauttimaan olostaan, jouluruista ja levosta". Mutta sitten hänen katseensa synkkeni taas. "Joulupukki, kuinka ihmeessä liemi saavuttaa kaikki sitä tarvitsevat?". Tähän Joulupukki vastasi: "Koska nekin ihmiset, jotka pelkäävät kuollakseen syödä tai levätä ovat jollain tapaa kosketuksissa veteen tai lumeen. Ihmisistä on suurin osa katsos vettä. Siten me saamme lähetettyä lempeyttä kaikille! Näin he eivät yksinkertaisesti voi välttyä siltä. Taina-tonttu halasi Joulupukkia pitkään ja sanoi: "Minä olin jo niin kovin huolissani ihmisistä. Toivon pienen sydämeni pohjasta, että tämä toimii. Kiitos Joulupukki! Luulen, että tämä on paras lahja mitä nämä ihmiset voivat tänä jouluna saada. Ihanaa, sitten he ovat kilttejä myös itselleen. En malta odottaa, että Haltija pääsee matkaan".

Kun näet tänä jouluna lumihiutaleen tai vesipisaran, anna sen koskettaa sinua. Nappaa liitelevä lumihiutale tai vesipisara suuhusi ja anna Lempeyden olla osa Sinun jouluasi. Muista olla kiltti myös itsellesi.

Lempeää ja levollista joulun aikaa <3

Dulledoff

Ihmeellinen leffakohtaus Bostonin Mäkkärissä

Nyt on todella onnellinen ja kiitollinen olo. Sain tänään kivoja uutisia ja tuli mieleeni Bostonissa tapahtunut "leffakohtaus". Ne, jotka mut tuntee, tietää,  et joskus mulle vaan sattuu ja tapahtuu vähän erikoisia tilanteita erikoisissa paikoissa erikoisten ihmisten ympärillä. Vähän sellasia juttuja, et niitä tapahtuu vaan leffoissa. Bostonissa lähtöpäivänä oli juurikin tällainen kohtaus.

Mun piti palauttaa huone jo yhdeltätoista. Jätin laukun respaan ja lähdin kävelylle lähistölle. Oikeastaan mikään paikka ei ollut vielä auki. Niin paitsi mäkkäri. Kun olin kävelly aikani ja nälkäkin alkoi olla, niin menin sit joululauluja raikavaan Mäkkäriin ja tilasin perus BigMac-aterian. 

Mutustelin ruokaani tyytyväisenä ja katselin kanssaihmisten sunnuntai-aamun meininkiä. Suurin osa näytti olevan jossain aineissaan tai muuten erikoisissa systeemeissään. Ajattelin blokata häiritsevät örinät ja horjumiset näköpiiristäni keskittymällä uuteen kirjaani Writing Tools.

Viereeni istahti vanha rouvashenkilö. Hän oli pukeutunut oikein siististi ja hän näytti sille, että hän ei todellakaan kuulunut sinne narkkareiden ja huutavien teinien sekaan. Jossain vaiheessa juustohampurilaista syödessään hän kysyi minulta jotain yhdestä kyltistä, että ymmrränkö mitä se tarkoittaa. Samalla näin kuinka hän vilkaisi kirjaani. Jatkoimme muutaman sanan vaihtamisen jälkeen molemmat syömistä.

Kun hän oli lähdössä, hän kysyi, että "Haluatko tulla kirjailijaksi, kun luet kyseistä kirjaa?". Kerroin hänelle, että teen väitöskirjaa ja olen Suomesta täällä nyt esittämässä tutkimustuloksiani. Hän kyseli tarkemmin aiheestani ja tuumasi vain, että tässä maassa kukaan muu mistään muusta puhukaan kun siitä, että mitä pitäisi syödä ja kuinka laihduttaa. Seuraavaksi hän kyseli minulta, että mitä haluaisin urallani tehdä. Kerroin hänelle haaveestani kuinka lihavuuden hoidon sijaan keskityttäisiin ennaltaehkäisyyn ja enemmän siihen miten syödään ja mikä on ruoan ja syömisen rooli elämässä ym. Että syöminen ei olisi niin ongelmallista ja hankalaa ihmisille. Sitten hän oli hetken hiljaa ja sanoi: "Haluan antaa sinulle yhden paperin, jos lupaat käyttää sitä hyvin. Ja muista, sinä voit olla ihan mitä tahansa sinä ikinä haluat". Sitten hän lähti. 

Jäin hämilläni siihen istumaan ja ajattelin, että mitähän hän oikein tarkoitti ja tuskinpa hän tulee takaisin. Meni ehkä viisi minuuttia ja ennätin taas uppoutumaan kirjaani. Sitten hän käveli luokseni ruskea kirjekuori kädessään. Ojensi sen minulle ja sanoi: "Käytä sitä hyvin ja muista, sinä voit todellakin olla elämässäsi mitä ikinä haluat". Kiitin häntä ja hän vain lähti.

Voiko näin tapahtua oikeasti oikeassa elämässä?

Avasin kuoren ja sieltä löytyi lappu, jossa luki "A Scientific Success System for your Personal and Professional Life" ja kuusitoista sivua tekstiä. Ei nimiä. Ei yhteystietoja. Ei lähteitä. Luin silloin osan ja osa tekstistä on edelleen lukematta. Huomaan, että minua jännittää lukea sitä ja jotenkin ehkä siksi "säästelen" sitä. Toisaalta taas olen niin utelias, etten malttaisi olla lukematta. Todella ristiriitaista.

Tämä ihana "leffakohtaus" ja sanat "Sinä voit olla ihan mitä tahansa ikinä haluat" tuli tänään mieleeni, sillä sain ihania uutisia. Minulle on myönnetty apuraha Harvardia varten. Lisää vielä tarvitaan, mutta tämä on alku. Haave ja unelmani tehdä jotai merkittävää tällä alalla näyttää hieman todellisemmalle kuin eilen. 

Ehkä tässä elämässä voi tosiaankin toteuttaa haaveitaan ja unelmiaan. Ehkä tosiaan olen oikealla polulla ja tekemässä niitä asioita, joita minun tuleekin tehdä. Jotenkin tällaiset hetket antaa siihen uskoa. Välillä tämä tutkijan homma nimittäin on aika takkuista ja erittäin hidasta. Hetket, kun saa ihania uutisia tai tuntematon hieno rouva aamupäivällä Bostonin Mäkkärissä antaa ruskean kirjekuoren ja sanoo ihania sanoja, antaa uskoa asioihin ja siihen, että ehkä maailmassa onkin hieman salaisuuksia, joista kaikki eivät ole tietoisia...

Katsotaan mitä tapahtuu, kun olen uskaltanut lukea saamani sivut loppuun ;)

Ihanaa, taianomaista ja ihmeiden täyttämää joulun odotusta!

Dulledoff

Dulledoff Bostonissa

Kävin Jenkeissä Bostonin ObesityWeek 2014 -konferenssissa esittelemässä tutkimukseni tuloksia sekä tapaamassa erästä proffaa. Oli kyllä aika jännä reissu olla isossa maailmassa ainoana meidän tutkimusryhmästä. Onnistuin löytämään valtavasta kokouksesta ainoastaan yhden, mutta sitäkin kivemman ja tsemppaavamman suomalaisen! Kiitos Satu vielä kivoista hetkistä ja kivoista sanoistasi!

Kotiuduin reissusta tosiaan viikko sitten ja vasta nyt alkaa olemaan sellainen normaalin ihmisen olotila jet lagin ja stressin jäljiltä. Aikamoinen meininki ollut kropassa, kun uni ja ruokailurytmit menee parin viikon sisällä pariin otteeseen ihan uusiksi. Palautuminen vaatii suorastaan rasittavan paljon aikaa.

Auringonnousu jossain Euroopan yllä

Majoittauduin hostellissa omakotitaloalueella aika lähellä Bostonin yliopistoa. Oli aika kiva kulkea paikallisten opiskelijoiden kanssa samoilla metroilla ja nähdä vähän lähiöelämää. Päivittäin sain kyllä yhteensä reissata lähemmäs pari tuntia, mutta majoituksen edullisuus vei kyllä tässä kohtaa sijainnin edelle. No, tulipahan nähtyä kaikenlaista. Tosiaan, opiskelijoiden keskuudessa näyttäisi reput olevan in. Samoin yhdistelmä villakangas takki ja flipflopit! Mä kuljin ihan talvikengissä eikä olleet kyllä hyisessä säässä yhtään liikaa... Hurjia tyyppejä!

"Kotikatu"

Ekana päivänä kävin tutustumassa Harvardin vanhaan kampusalueeseen. Keli oli ihanan aurinkoinen ja kuulas. Valiettavasti en päässyt sisään kirjastoon, kun en ole opiskelija tai henkilökuntaa, mutta löysin onnekseni kuitenkin Harvardin kirjakaupan ja rakastuin! Se oli siis aivan ihana!!! Neljä kerroksinen, lukunurkkauksia, kivaa musiikkia, hyvä kahvila... oi oi oi!!!

 

Ehkä maailman ihanin kirjakauppa!!!

Nämä kaksi tarttui mukaan. Oli aika haastavaa hillitä itseään!

Oli pakko istahtaa puun juureen hetkeksi juomaan kahvia ja nauttimaan marraskuisesta auringosta.

Harvardin orava kätkemässä herkkuja talven varalle

Varsinainen konferenssi alkoi tiistaina. Paikka oli valtava!!! Alla olevassa kuvassa on ehkä noin 1/3 osa koko rakennuksesta. Tiistaina mulla oli posteri mun ekasta osatyöstä ja onneksi ihmiset tulivat kivasti juttelemaan runsauden pulasta huolimatta.

Boston Convention and Exhibition Center

Siellä oli muutamalla muullakin posteri ;)

Posteri-selfie

Sit seuraava päivä menikin aikalailla kuunnellessa maailman tuulia lihavuudesta ja sen hoidosta. Niistä en jaksa tähän väliin kommentoida oikein muuta kun, että ahdistuin. Tuntui, että vallalla oli aika kovat arvot (kirurgia ja lääkkeet). Itse olen enemmän käyttäytymisen, asenteiden, ennaltaehkäisyn, yhdyskuntasuunnittelun, joukkoruokailun ym. kannalla. Löysin onneksi myös luentoja ja esitelmiä pehmeämmistä aiheista, mutta ne eivät selkeästikään olleet kokouksessa kokonaisuudessaan niin vallalla, valitettavasti.

Torstaina olikin sitten jännä päivä! Aamulla minulla oli tapaaminen Harvardin proffan kanssa. He tutkivat myös juuri niitä asioita, joista olen kiinnostunut ja innostunut!!! Jännitti ihan tosi paljon!! Keväällä  juttelimme New Yorkissa pikaisesti, että olen kiinnostunut heidän ryhmästään ja et voisin ehkä joskus tulla heidän ryhmäänsä tekemään jotain. No, nyt asiaa on sitten pohdittu, vähän apurahahakemuksia laitettu maailmalle ja vähän tarkemmin mietitty, että mitä se "jotain" ja "joskus" voisivat olla. Tapaamisen päätteeksi korvani onneksi kuulivat kuinka hän toivotti  minut lämpimästi tervetulleeksi tutkimusryhmäänsä noin vuonna 2016. Oikeasti mä en vielä ehkä tajua, mutta korvat rekisteröivät, että joo, sellaisia sanoja sieltä kuului.

Nyt vain meinaa iskeä hirmuinen ajatusmylly päälle tälle Siilinjärven plikalle, et "Ai mää vai!" ja "Kuinka mä sillä muka pärjään" yms. Mutta, koitan sanoa noille ajatuksille piut paut ja iloita tästä mahtavasta mahdollisuudesta päästä tekemään just sitä mikä mua kiinnostaa ja innostaa paljon maailman parhaimpien kanssa. Onneksi minulla on aivan loistavat ohjaajat ja tutkimusryhmä ympärilläni jo nyt. Muuten tämä koko homma olisi ehkä aika missio impossible! Niin ja tietty sellainen pikkuinen seikka kun raha. Mutta olen kyllä toiveikas ja optimistinen sen suhteen, että jospa saisin rahoituksen kasaan. Peukut pystyyn, että säätiöt ym. ois kans sitä mieltä, että tämä tyttö kannattais sinne oppiin laittaa.

Sitten iltapäivällä olikin mun vuoro nousta lauteille ja kertoa mun toisen osatyön tuloksista. Erittäin iloinen olen siitä, että sain ihmiset hieman naurahtamaan! Jee! Ja se taisi kokonaisuudessaan mennä ihan ok. Eihän se tietenkään mennyt ihan niin hyvin kun harjoittelin, mutta tulipahan tehtyä ja osasin vastata kysymyksiin. Kokonaisuudessaan päivästä jäi hyvä fiilis. Sellainen aikalailla itsensä voittanut fiilis.

Sit reissussa sattui vielä yksi hassu ja jännä juttu, mutta siitä enemmä toisella kertaa. Tässä vielä kuvia syksyisestä Bostonista. Voin kyllä kuvitella asuvani siellä vielä joku päivä ;)

 

Mukavaa, ihanaa ja jännää maanantaita!

Dulledoff

Oletko dieetillä? Vai entä jos vain keskittyisitkin elämiseen...

Miksi ihmiset rakastavat dieettejä, vaikka heillä on täysi vapaus syödä kaikkea mitä haluavat ja voida silti hyvin? Ja  milloin dieetillä olemisesta on tullut normaalimpaa kuin siitä, ettei ole dieettiä, jota noudattaa? Miksi tehdä itse omilla valinnoilla elämästä hankalaa ja vaikeaa, ihan vapaaehtoisesti? Se tuntuu jotenkin tosi  hassulle mitä enemmän asiaa pohtii. Aivan kuin elämässä ei olisi jo valmiiksi riittävästi haasteita ja rajoittavia tekijöitä ilman hankalaa ja elämää rajoittavaa dieettiä (jos siis ei ole ihan pakko ts. ei ole kyse allergiasta tai sairaudesta)!

Mitään tyhjentävää viisautta pohdinnoista huolimatta minulla ei ole. Tätä olen kuitenkin pohtinut ja voin vain tuumata, että on se ihmismieli vaan jännä kaveri. Se kun niin tykkää siitä, että on selkeät ohjeet ja selkeästi määritelty, että mitä saa ja mitä ei saa syödä. Ihmismieli siis tykkää dieeteistä, tavallaan. Silloin ihmismieli saa illuusion hallinnan ja kontrollin tunteesta; maailma on hetken aikaa järjestyksessä ja hallinnassa. Jes, ihanaa! Mutta, kun kiellot astuvat peliin, alkaa usein ihmismieli hamuamaan sitä mikä on kiellettyä. Ja varsinkin silloin kun elimistö on saanut liian vähän ravintoa jonkin aikaa, alkaa se huutaa kaikilla keinoillaan, että "Anna mulle ruokaa!". Tällöin dieetti usein ns. "epäonnistuu" ja "repsahdetaan" syömään "kiellettyjä" ruokia.  Sitten otetaan taas ryhtiliike ja aloitetaan taas dieetti. Tai sitten jatketaan dieetillä oloa ilman "paheellisia repsahduksia" itsekurin avulla ja pahimmillaan elämä alkaa kaventumaan ja mieli alkaa sukeltamaan tummiin vesiin jossain vaiheessa. Toisin sanottuna, vaikka ihmismieli tykkää dieeteistä, tavallaan, ei se voi hyvin siellä maailmassa kauaa. Silloin ihmismieleltä loppuu ns. "happi" eikä se voi enää hyvin.  

Koska ihmismieli on hassu, se illuusio hallinnan tunteesta ja järjestyksestä on niin voimakas, että kontrolli (dieetti) tuntuu paremmalle vaihtoehdolle kuin vapaus. Koska kun jos onkin vapaa, joutuu itse kantamaan vastuun. Ei olekaan mitään selkeää ohjetta mitä noudattaa, vaan ohjekirja oletkin Sinä. Ja se oma ohjekirja ei anna aina välttämättä hallinnan ja kontrollin tunnetta kaipaavalle mielelle mieluisia ohjeita.Yleisin pelko on, että jos hellittää hallinnan tunteesta ja järjestyksestä hetkeksikään, lähtee koko homma käsistä.

  

Tiukka dieetti voi siis ihan aidosti tuoda tunteen siitä, että maailma ja elämä on hallinnassa. Mutta miksi se ei kestä? Miksi se ei toimikaan niin, että ihminen voisi pitkällä aikavälillä olla siinä onnellinen? En ole psykologi enkä psykoterapeutti, mutta sen verran ihmismielestä koen ymmärtäväni, että tosi paljon helpommin lisääntyy ilo ja onnellisuus vapauden ja lempeyden myötä. Säännöt, kiellot ja mustavalkoinen suhtautuminen syömiseen ja painoon taas näyttävät vievät vain kauemmas ilosta ja onnellisuudesta. 

Olen jotenkin tosi huolissani, koska kuulostaa kuin olisi epänormaalia olla olematta jollain dieetille!!! Miksi? Miksi ihmiset kaipaavat niin paljon mustavalkoisuutta, kontrollia ja hallinnan tunnetta elämäänsä? Kun valitettavasti se on vain illuusio, joka pahimmillaan vie sekä kehon että mielen terveyden. Se ei ole todellista, eikä syömisen kuulu olla niin kauhean vaikeaa ja monimutkaista.

Syöminen on syömistä ja ruoka on ruokaa! Näiden kahden asian kuuluu olla elämää voimauttavia sekä nautintoa ja sosiaalisuutta lisääviä asioita, ei niitä riistäviä. Koen, että on tavallaan hyvä, että ihmisiä kiinnostaa nykyään ruoka paljon. Mutta jotenkin kuulostaa ja vaikuttaa sille, että dieetillä kuuluu olla, koska kaikki on. Se ei vaan ole aina hyvä asia. Ihmisten suhtautuminen ruokaan ja syömiseen on suurelta osin vähän vinksahtanutta ja joillain "viattomasti" dieetillä oleminen voi laukaista syömishäiriön.

Toisaalta taas mietin ja kummastelen myös sitä, että miksi ihmeessä esimerkiksi siltojen rakentamiseen erikoistunut insinööri miettii ravintoainetasolla päivittäisiä ruokavalintojaan. Miksi? Toki jos asia kiinnostaa niin mikäs siinä, mutta kun asioita ei tarvitse välttämättä tehdä ihan niin hankalasti, jotta voisi syödä hyvin. Tuntuu, että syömisen ja ruoan asema pitäisi jossain määrin palauttaa sille paikalle missä niiden kuuluukin olla.

Terveellisen syömisen ohjeet on perustaltaan hyvin simppelit: 

Syö säännöllisesti, riittävästi, monipuolisesti ja värikkäästi

Näillä pääsee jo ihan TOSI pitkälle!

Miettikää mikä määrä ajatusta ja energiaa päivittäin on kiinni syömiseen liittyvissä asioissa! Ja uskallan väittää, että iso osa niistä on turhaa tai vähän vinksahtanutta tässä dieettien valloittamassa aikakaudessa. Miettikää mitä kaikkea muuta sillä ajatus ja energiamäärällä tässä maailmassa voisi saada aikaan! Mitä kaikkea muuta Sinä ennättäisit ja jaksaisit tehdä, jos niin iso osa ajatuksistasi ja energiastasi ei olisi varastettuna sen miettimiseen, että mitä saa ja mitä ei saa syödä... anna ajatukselle hetki ja mieti, että entä jos vaikka vapauttaisitkin itsesi...

Keskittykää ihmiset elämiseen dieettien ja ravintoaineiden analysoimisen sijaan! Sekä miettikää millaista ruokasuhdetta välitätte jokapäiväisissä teoissanne ja puheissanne seuraaville sukupolville...

Jos mietit, että onko oma tai  kaverisi dieetillä oleminen vinsahduttanut suhtautumista ruokaan ja syömiseen, lue myös tämä aikaisempi yhteistyössä Syömishäiriöliiton kanssa tekemäni postaus, missä kuvataan, että milloin on syytä huolestua:  Kun mietit onko oma tai läheisen syöminen, suhtautuminen ruokaan, kehoon, liikuntaan tai painoon normaalia?

Dulledoff

Reissurumbaa pukkaa

Kohta alkaa aikamoinen reissurumba tällä tytöllä. Lentolippuja on tälle syksylle aikamoinen pinkka. Miettikää, ennen joulua mulla on edessä yhteensä 10 lentoa!!! Kymmenen!!! Tuntuu hurjalle. Edessä on onneksi mielenkiintoisia paikkoja, uusia ihmisiä, isoja ja pieniä rakkaita ihmisiä, uusia tilanteita ja tärkeitä paikkoja. Ylipäätään ihania ja jännittäviä juttuja tuloillaan :) Tuntuu, että nyt on vain sen verran paljon liikkuvia osia ilmassa, että toivottavasti pysyy homma niin sanotusti kasassa ja osaset tallessa tällä tytöllä. No, päivä ja asia kerrallaan. Onneksi on olemassa muistilappuja ja  muistutuksia :D Ja aina olen halunnut päästä reissaamaan ja näkemään maailmaa. Ihanaa, että nyt sitä tosiaankin saan tehdä!

Ois kiva saada tällainen kartta seinälle ja laitella vähän nuppineuloja käytyihin paikkoihin :)

Kirjoittelen tänne kuulumisia ja juttuja matkan varrelta, jos ja kun sille tuntuu. Jotain ihan asiapitoistakin ois kiva kirjottaa, mutta jos minusta ei kuulu täällä hetkeen, niin olen tuolla jossain lentelemässä ympäri maailmaa tai olen laittanut kaikki ruudut jonnekin piiloon ja rentoudun. Mutta toivotaan, että ennätän lepäilemään reissujen välissä sen verran hyvin, että virtaa riittäisi kivasti ja hyvin joululomaan saakka. Pitää vain muistaa pitää nyt erityisesti huolta itsestäni jaksamisestani.

Reissurubma alkaa torstaina, kun lennän Suomeen, kauniisen kotimaahani. Minulla on kova ikävä tiettyjä asioita. Tiettyjä tuoksuja, paikkoja, ihmisiä, maisemia, ruokia... Koen kyllä olevani ihan uskomattoman onnekas, kun saan asua ulkomailla ja pääsen silti käymään Suomessa aina välillä niin, että saan kokea eri vuodenaikoja. Olen Suomessa ensin muutaman päivän ja lähden sitten Milanoon neljäksi päiväksi. Siellä on mielenkiintoinen EU-projekti, johon onnekseni saan osallistua. Sitten tulen takaisin Suomeen ja siellä on sitten edessä vähän reissaamista ja töitä. 

Tai ehkä saankin kokea sitä valkoisuutta ja lunta Milanossa ;)

Toivon vain kovasti, että Suomessa olisi lunta, koska muuten voi olla, etten näe lunta lainkaan tänä vuonna. Joulu ollaan täällä etelämmässä, niin olisi surullista, etten pääsisi näkemään talvea lainkaan. Ja jee, minulla on kiva uusi talvitakki hommattuna pohjoisen kylmyyttä vastaan! :D Odotan tosi paljon, että pääsen käymään mökillä, Riekkorannassa, viettämässä muutaman päivän luonnon helmassa. Pahoittelen jo etukäteen, valitettavasti en  ennätä näkemään läheskään kaikkia ihania ihmisiä, joita minulla on niin kovin ikävä...

Rakas Riekkoranta <3

Sitten myöhemmin syksyllä on edessä vielä viikko Bostonissa (missä tapahtuu paljon kaikkea tosi jännittävää, jaiks :D ) ja muutaman päivän reissu Roomassa. Mutta ei niistä nyt vielä sen enempää. Niiden aika on sitten myöhemmin... Onneksi syksyym mahtuu myös viikkoja rauhassa kotona Espanjassa arkisten asioiden parissa. Niitä arkisia askareita osaa sitten taas kummasti arvostaa eri tavalla, kun on mennä viilettänyt ympäriinsä. Siivoaminen ja pyykin peseminen rauhassa omassa kotona voi olla joskus ihan super ihanaa!

Kun viimeksi kävin Suomessa, antoi rakas Ukkini minulle laulun opeteltavaksi ja sanoi ihanasti, että "Tuossa sinulle kappale, ettet unohda kaunista kotimaatasi". Hetki oli todella kaunis ja koskettava. Jostain syystä en ole saanut vieläkään aikaiseksi hommattua minkäänlaista pianon tapaista asiaa meille kotiin (ja kitara vain pölyttyy pölyttymistään. Pitäisi ehkä mennä tunneille, että tulisi opeteltua...), joten joudun syömään ainakin sen soittopuolen lupauksestani. Mutta laulun kyllä ennätän vielä opetella, toivottavasti. Laulun sanat on minulla tässä työpöydällä ja luen niitä aina välillä, kun ikävä iskee. Kiitos Ukki! <3 

Kaunis kotimaani

Mun kaunis kotimaani

on vailla vertaistaan,

kuin helmi se kirkkautta hohtaa.

Nyt linnan nään maan vierahan,

sen loisto kuitenkaan ei harhaan voi kulkuani johtaa.

Vain missä keinui kehtoni

ja leikit leikittiin, vain sinne

kuuluu juureni, ei maihin vieraisiin,

en kaukana armastain mä kohtaa.

Tuo kaunis kotimaani 

on mulla määränpää,

käy kulkuni kohti taivaanrantaa.

On silmät neidon vieraan maan

kuin tulta säihkyvää,

vaan kauneimman katseen

armas antaa.

Ja siksi kiiruhdan

tuon leikkipaikan luo

hän keinullaan mua oottaa ja mulle

hymyn suo

ja häntä saan käsilläin mä kantaa.

Muista Sinäkin pitää huoli itsestäsi syksyn kiireiden keskellä!


Reissurumbaan valmistautuva Dulledoff