Ulkosuomalaisuus. Osa 1. Sosiaalinen piiri

Olen asunut  ensi kuun lopussa ulkomailla kaksi vuotta. Tässä lomalla ollessani on tullut mietittyä tätä aikaa ja itseäni. Sitä miten tämä kaikki on vaikuttanut minuun ja ajatusmaailmaani. Niin, minä tosiaan olen nykyään ulkosuomalainen. Monia ulkomaille muutto houkuttaa ajatuksena, mutta suhteellisen harva sen kuitenkin tekee. Itsekin olen asiasta joskus paljon haaveillut, lukenut ihmisten kokemuksia ja miettinyt millaista se olisi. Nyt olen päässyt jo vähän ulkomailla asumisen makuun, joten haluan jakaa fiiliksiä siitä, miltä minusta on tuntunut muuttua perus savolaisesta  tyttösestä ulkosuomalaiseksi. 

Tiedä missä kaikkialla sitä pääsee vielä käymään ja asumaan! Ihana, kaunis maailma!

 

Sosiaalinen piiri

Sosiaalisena tyyppinä ensimmäisenä jotenkin tulee mieleen sosiaalisen piirin luominen. Itselleni on tosi tärkeää, että ympärillä on hyviä tyyppejä, joiden kanssa jakaa tätä elämää :) Sanotaan, että kestää keskimäärin kaksi vuotta, kun sosiaalinen piiri muotoutuu uudella paikkakunnalla. Muutettuani Tampereelle minulla oli siellä jo valmiina ystäviä, joten "prosessi" tapahtui nopeammin ja pian minulla oli tuttuun tapaani jo useampia sosiaalisia piirejä. Ulkomaille muuton yhteydessä elämään syntyi siis aika iso tyhjä tila. 

Tänne muutettua olin hetken aikaa töissä, jossa tutustuin moniin mahtaviin tyyppeihin ja meille muotoutui tiivis porukka. Mutta valitettavasti vain aika vähäksi aikaa, koska moni muutti takaisin Suomeen tai jatkoi matkaansa muualle. Sen jälkeen aloin tekemään väikkäriä ja koska työskentelen kotona, on sosiaalisen piirin luominen ja sen ylläpitäminen ollut normaalia haastavampaa kuin jos olisin täällä edelleen osa työyhteisöä. Lisäksi suhteellisen tiheä reissaaminen työn puolesta on myös ehkä vaikuttamassa "prosessiin". Kun ei olekaan opiskelu- tai työkavereita ympärillä, joutuu kavereiden "hankkimiseen" oikeasti panostamaan. Sosiaalisena tyyppinä tällaista tilannetta mulla ei ole ikinä ollut aikaisemmin. Kavereita ja ystäviä on aina vain ns. putkahdellut sopivasti erilaisista yhteyksistä.

 

Kuinka sosiaalinen piiri sitten luodaan? No, oman kokemukseni mukaan ihan vain siten, että laittaa itseään sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joissa tapaa ihmisiä. Menee vain juttelemaan ihmisille. Kun löytää jonkun kivan tyypin, ottaa myöhemmin yhteyttä ja sopii ns. "treffit". Välillä on tullut tosi hassuja fiiliksiä, kun tapaa ventovieraita ihmisiä ja pyytää heitä kahville tai syömään. Melkein sama meininki, kun sinkkuna ollessa pyytää jotakuta treffeille. Se sellainen tietynlainen jännitys ja kutkutus kyllä puuttuu, mutta muuten aika samaa hommaa :D Sosiaalisen piirin hitaasta "prosessista" voin kyllä syyttää hieman itseänikin. Olen välillä ollut matkustamisesta ja töistä aika väsynyt ja ehkä liikaakin käpertynyt kotiin niin, etten ole jaksanut niin paljoa käydä "treffeillä" kuin mitä ehkä olisin halunnut.

 

Nyt kuitenkin tuntuu, että "prosessi" alkaa olla tehty ja tietyt ihmiset ns. jo "vakiinnuttaneet" asemansa kaveripiirissä täällä. Tässä kohtaa tuntuu jotenkin työläälle miettiä sitä, että parin vuoden kuluttua "prosessi" alkaa taas alusta, kun edessä on todennäköisesti ja toivottavasti (jos asiat tässä elämässä menee suunnitelmien mukaan) muutto Bostoniin vuodeksi tai kahdeksi. Mutta, sitä mietitään sitten. Nyt ainakin tiedän mitä on edessä ja osaan asiaan suhtautua. Plus, siellä olisi tarkoitus mennä työyhteisöön, mikä helpottaa "prosessia" kummasti.

Super ihanaa ja positiivista tässä sosiaalisten piirien uusiutumisessa on se, että ilman tällaisia tilanteita tuskin olisin ikinä tutustunut tiettyihin ihmisiin. Suomessa asuessa sosiaaliset piirit helposti ns. vakiintuvat ja jopa jymähtävät. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ja silloin ystävyyssuhteet ovat todennäköisesti syvempiä ja siten myös todella rikkaita. Koen, että itse olen erittäin onnekas, kun minulla on Suomessa ja maailmalla monia tosi rakkaita ystäviä, joiden kanssa ystävyys on joskus jo saatu sille asteelle, ettei pitkäkään erossa oleminen muuta mitään. 

Uusiin ihmisiin tutustuminen on rikastuttavaa ja avartavaa. Tätä maailmaa voi kokea ja asioista ajatella niin monella tavalla, että ei voi sanoa ku vaan, et HUIKEETA :D Erityisen mielenkiintoista on se, että erilaisia ihmisiä tavatessa löytää ja oppii myös itsestään asioita, joita ei olisi ehkä muuten löytänyt ja oppinut. Joskus joku hyvinkin pikaisesti elämässä ns. pyörähtävä tyyppi saattaa opettaa jotain tosi tärkeää.  Ihanaa ihmiset, kun olette erilaisia!

Koska sosiaalisen piirin luomisessa kestää kauan, on aika itsestään selvää, että prosessin aikana tulee yksinäisyyden puuskia, vaikka en yksin asukaan. Välillä tulee valtava ikävä ns. vanhaa elämää, kun kaikki oli tuttua ja rakkaat tutut ihmiset ympärillä. Siltä en ole ainakaan minä pystynyt välttymään. Mutta ihanaa siinä on se, että kaukana oikeasti kyllä huomaa keitä jää kaipaamaan ja ketkä kaipaavat sinua. Jyvät erottuvat tehokkaasti akanoista ;) Yksinäisyys on siitä jännä kaveri, että mitä enemmän sitä tunnetta vastustaa, sitä voimakkaampana se tulee. Tilanteen hyväksyminen auttaa kummasti ja ajatus, että "tämä on nyt tällainen vaihe elämässä". Työskentely yksin kotona sopii minulle varmasti osittain siinä, että pidän välillä yksin olemisesta. Suorastaan tarvitsen sitä, jotta voin hyvin. Mutta silti olen tosi sosiaalinen. Ristiriitaista välillä, mutta sellaista elämä on ;) Hankalinta ehkä tosiaan on ollut se, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen joutunut ns. tekemään töitä sosiaalisen piirin luomisessa. Se ei olekaan ollut ihan niin yksinkertaista, kuin voisi kuvitella, mutta avartavaa ja opettavaista kylläkin.

Jatkoa ulkosuomalaisuuden fiiliksistä seuraavassa osassa. Nyt lähden Sara-neidin kanssa lenkille ja sitten valmistaudun kivoihin kekkereihin! Tuntuu ihan todella ihanalle, kun kutsuja sosiaalisiin tapahtumiin saa nykyään aika säännöllisesti ihanilta ihmisiltä :D

Kivaa viikonloppua!

Dulledoff

Maailman paras vehnäolut 2009, Brasserie du Bocq Blanche de Namur

Menimme tänään moikkaamaan ystäväämme Jani Nurmista ravintola La Leonaan. Nurminen oli löytänyt kaikenlaista ihanaa ja innostavaa lähiaikoina viini- ja olutmaailmasta. Suuremmin emme alkaneet Nurmisessa innostuksen herättäneitä tuotteita maistelemaan tällä erää, mutta yhden tuotteen maistelimme porukalla pikaisesti. 

Kyseessä oli Belgialainen suodattamaton vehnäolut Brasserie du Bocq Blanche de Namur, joka on rankattu maailman parhaaksi vehnäolueksi vuonna 2009. Oluen ystävänä täytyy kyllä sanoa, että olut oli aivan uskomattoman ihanaa! Kuin täydellisen pehmeä, mutta aromikas hively suulle ja makunystyröille kesähelteessä. Olut tuntui tosi tasapainoiselle ja siinä nousi ihanasti esille sitruuna ja korianteri. Nam Nam!!

Etiketti näyttää tältä

Ruoan kanssa tätä ihanaa olutta emme nyt testanneet, mutta huhujen mukaan tämä sopii laajasti keväisistä kesäisiin ruokiin aina kalasta tuhdimpaan lihaan. Eli pitäisi olla aika harvinaisen monipuolinen kaveri kesäisten herkkujen kylkeen!

Tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen!!! (ehkäpä jopa niille, jotka eivät välttämättä yleensä pidä oluista ;))

Nurminen pitää nykyään viiniaiheista blogia! Suosittelen viinin ystäviä seuraamaan! Pian tulossa paljon juttua ;) Blogiin löydät täältä. Nurminen oli keväällä myös vieraskynänä täällä mun blogissa. Sen jutun löydät täältä. :D

Ihania hellepäiviä!

Dulledoff

Kesäloman 2014 resepti: Katso leffoja ja sarjoja

Listasin kesäloman 2014 reseptiini kohdan: Katso leffoja ja sarjoja. Monelle tämä on aika itsestäänselvää ja jossain määrin minullekin. Mutta tässä jonkin aikaa sitten havahduin, että tässä elämän tiimellyksessä on Dulledoffilla päässyt käymään niin, että sivistykseen on jäänyt isoja aukkoja leffojen ja sarjojen osalta.  Siis miettikää, katsoin kunnolla ja ajatuksella vasta tänä keväänä Kummisedät! Ja muita vastaavia varmasti löytyy ja paljon.

Joten nyt on aika tämän tutkijatyttösen tutkia hieman legendaaristen leffojen ja sarjojen maailmaa ja korjata tämä aukko. Ei siksi, että olisin huonompi ihminen, jos en näitä näkisi, vaan siksi, että yksinkertaisesti haluan. Haluan, koska elokuvat on mahtavia ja jostain syystä legendaarisista leffoista ja sarjoista on tullut legendaarisia. Haluan nähdä, kokea ja tuntea ne tarinat. Minusta tuntuu, että muuten jään paljon paitsi jostain hienosta, todella hienosta!

Kyllä. Tilanne on nolo, ikävä ja surullinen, mutta korjattavissa. Tämä aukko on vilahdellut tässä vuosien varrella, mutta olen aina ajatellut, että "pyh, olenhan minä hyvin katsonut legendaarisia leffoja ja sarjoja". Mutta, muutamien keskusteluiden perusteella olen tullut siihen tulokseen, että minähän vain tiedän mitä nämä legendaariset leffat on (ainakin siis osan), mutten ole oikeasti katsonut läheskään kaikkia niistä. Tai jos olen katsonut, niin en muista niitä kunnolla. 

Aloin miettimään, että miksen ole katsonut kunnolla kaikkia näitä mahtavia taidepläjäyksiä?  Tai jos olen, niin miksen muista niitä? Kuinka näin on päässyt käymään? Tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että olen yksinkertaisesti elämässäni pitkän pätkän yksinkertaisesti opiskellut ja tehnyt töitä niin paljon, ettei mulla ole riittänyt a) aikaa eikä b) mielenkiintoa (kun on ollut muuta sillä hetkellä mielestäni tärkeämpää tekemistä) tai tilanteessa keskittymistä, jotta muistaisin edelleenkin mitä missäkin leffassa tapahtui.

Listan tekemisessä ajattelin käyttää apuna nettiä sekä läheisiä. Saa nähdä kuinka pitkä listasta tulee... sain jo aikaisemmin kommentin, että "Ulla, niitähän on satoja". Katsotaan kuinka käy ;)

1. Pulp Fiction

2. Reservoir Dogs

3. Cats

4. Kellopeliappelsiini

5. Schindelrs List

6. Fight Club

7. Yksi lensi yli käenpesän

8. Uhrilampaat

9. Papillon

10. Psyko

11. Memento

12. Pianisti

13. The Departed

14. Citizen Kane

15. Taksikuski

16. Full Metal Jacket

17. Kaikki Monty Pythonit

18. Snatch

19.Kunniattomat paskiaiset

20. Scarface

21. Kwai joen silta

22. Heat

23. Lock, Stock and two Smoking Barrels

24. The Big Lebowski

25. Trainspotting

26. Kaunis mieli

27. Platoon

28. Stand by Me

29. Ben-Hur

30.  Ilmestyskirja nyt

31. Unelmien sielunmessu

32. Mafiaveljet

33. The Miserables

34. Dracula

35. Chicago

36. Sopranos

37. Seinfeld

38. Prinsessa Mononoke

39. Tuuli nousee

40. Kuin raivohärkä

41. E.T.

42. Donnie Darko

43. Easy Rider

44. Tappavat aseet

45. Mad Maxit

46. West Side Story

47. Herrat pitävät vaaleaveriköistä

48. Laulavat sadepisarat

49. Jailhouse rock

50. Jackie Brown

51. Fifth Element

52. Scarface

53. Indiana Jonesit

Oho! Ei niitä nyt ihan sata tullut, mutta kuitenkin yli 50! Ja varmasti monta vielä puuttuu. Näihin ei ehkä koko loma riitä...Olipa mielenkiintoista listata näitä. Edelleen monen kohdalla olin, et "oon mä tän tainnut nähdä, siinä on tää ja tää biisi...", mut tarkemmin mietittyäni jouduin toteamaan, että ehken sittenkään ole oikeasti nähnyt. Nyt vain leffoja hommaamaan, popcornia tekemään ja mukavaa asentoa hakemaan :D

Sit vaan kommenttiosio laulamaan! Mikä on sun mielestä kaikkien aikojen paras leffa (tai leffoja), joka kaikkien kuuluu nähdä? 

Tai onko sinulla jäänyt elämässä tekemättä jotain mitä oikeasti haluat, mutta sille ei ole ikinä ollut oikeasti tai olevinaan aikaa ja tilaa? 

Ihanaa leffailtaa!

Dulledoff

Kuinka saada MIES syömään kasviksia?

Sain aikaisemmin keväällä pyynnön kirjoittaa vinkkejä lasten kasvisten, vihannesten ja hedelmien syöntiin. Omakohtainen kokemukseni rajoittuu lähinnä siihen, että kuinka saan miehet (lähipiirissä useampia) syömään 'rehuja' ja koska miesten ja lasten kohdalla on paljon yhteneväisyyttä tässä asiassa, ajattelin lähestyä nyt asiaa miesten näkökulmasta. 

Koulutukseni puolesta voisi luulla, että minulla olisi tähän valmiita ja selkeitä vastauksia, mutta asia on osoittautunut käytännössä erittäin haastavaksi, jopa ravitsemusterapeutille. Tää on niinku jokin ikuisuusmysteeri!!! Jotain edistymistä on vuosien varrella havaittavissa, mutta prosessi on edelleen käynnissä. Voisiko aikuisiin miehiinkin  vain yksinkertaisesti soveltaa samaa peruskaavaa kun lapsiin: lahjo, kiristä ja uhkaile? "Saat jälkiruokaa, jos syöt tuon salaatin loppuun" tai "Et saa jälkiruokaa, jos et syö tuota salaattia loppuun".  Ehkei kuitenkaan. Muuten ei kohta olisi niitä lapsiakaan, joille opettaa kasvisten syöntiä ;) 

Rehut on kanien ruokaa!

Juu, tämä on kuultu muutaman kerran! Tässä kommentissa tarvitaan hieman hengittämistä syvään ja rauhoittumista. Ainakin itseni kohdalla. Kerro miehelle (tai lapselle), että 'rehuista' elimistö saa tärkeitä suojaravintoaineita, joita ei vain yksinkertaisesti saa  muualta. Tarkempaa tietoa kaipaava löytää sitä kyllä ja paljon. Kannattaa myös tämän faktan ohella kertoa, että mies on sinulle tärkeä ja rakas ja kuinka toivot, että teillä on vielä paljon yhteisiä terveitä ja hyvinvoivia hetkiä edessänne. 

Makukoulu

Jos mies ei ole ikinä yksinkertaisesti oppinut pitämään kasvisten, vihannesten tai hedelmien mausta, pidä hänelle makukoulua. Lasten makumaailman laajentamiseksi kehitetty menetelmä Sapere soveltuu hyvin myös miehille. Lisätieto siitä löydät täältä. Kasvisten syömisestäkin voi tehdä pelin ja palkinnot voivat olla mitä vain taivaan ja maan väliltä ;) Lisää kasviksia ruokien sekaan. Kastikkeisiin, patoihin, keittoihin. Minne vain ikinä keksitkin, niin miehesi jossain vaiheessa vain tottuu siihen, että niitä on. Lisäksi on tärkeä muistaa, että makumieltymysten muuttuminen voi oikeasti viedä aikaa. Nyrkkisääntönä pidetään, että jos mies (tai lapsi) on maistanut jotain ruokaa 13 kertaa eikä pidä siitä senkään jälkeen, voidaan sanoa, ettei kyseinen henkilö ihan oikeasti pidä kyseisestä mausta. Mutta siis, yli kymmenen maistelukertaa ennen lopullista eitä! Jep, kärsivällisyyttä kysytään..

Tee kasviksista yksinkertaisesti hyviä

Mausta ja marinoi kasviksia. Joudut näkemään vähän ehkä vaivaa, mutta usko mua, se on sen arvoista. Plus, kasvikset on silloin oikeasti ihan super hyviä myös sinusta! Netti on pullollaan hyviä ohjeita. Ja esim. pakastekasvisten sekaan pikkaisen hunajaa, yrttejä, pippuria ja suolaa (ellei ole jo valmiina. Espanjalaisten pakastekasviksissa on hulluna suolaa...) ni johan alkaa maistumaan erilailla verrattuna siihen, et olisit vaan keittänyt tai käyttänyt pakastekasvikset pannulla. Sopivissa määrin juuston käyttäminen on myös osoittautunut menestyksekkääksi.

Salaatit: tee värikkäitä ja houkuttelevan näköisiä salaatteja. Laita salaattiin aina jotain oikeasti miehen mielestä hyvää! Esimerkiksi fetaa, kalaa, keitettyä kananmunaa, jyviä... mitä vain mistä hän pitää. Tällöin mies syö huomaamattaan ohessa myös kasviksia, kun hamuaa herkkupalojaan ;) Kiinnitä huomiota kastikkeisiin. Toimiva taktiikka voi olla myös sekoittaa salaattiin jo valmiiksi kastiketta (voit tällöin itse säännöstellä määrää, jos kastikkeen käyttö on turhankin runsasta miehellä), jolloin salaatti näyttää miehen mielestä ehkä maistuvammalle ja mehukkaammalle.

Suoraan lautaselle

Todella usein käy niin, että jos kasvikset ja salaatti on miehen itse otettavissa tarjoiluastioista, ne myös jäävät sinne. Kun sitten ruokapöydässä ojentelet hymyillen ja toiveikkaana värikkäitä ja kivoja kasviksiasi, tumaa mies, että "Sori, ei mahdu enää. Lautanen on jo täynnä". Tai lautaselle siirtyy yhdellä haarukallisella keräiltävä saalis. Kierrä tämä mahdollisuus kiertotiehen laittamalla kasvikset suoraan miehen lautaselle aina kun mahdollista. Kun ne on siinä, syö mies niitä melkein huomaamattaan ainakin vähän. Ja kerta kerralta enemmän ;) ja kohta hän kuin huomaamatta syökin sen puoli lautasellista kasviksia. Painonhallinnan tarpeessa olevan miehen kohdalla tämä kohta on erittäin tärkeä!!

Hemmottelua

Hemmottele välillä miestäsi ja vie hänelle aamiaista sänkyyn tai tee voileipiä tärkeän matsin aikana. Lisää aamiaistarjottimelle valmiita hedelmälohkoja (on tärkeää, että ne on valmista sormiruokaa) ja voileipien päälle kasviksia. Kun olet niin ihana nainen, että hemmottelet miestäsi, on kynnys kieltäytyä kasviksista ja hedelmistä suuri ;) Leffaa katsoessa tee kasviksista naposteltavia dipin kera.

Vierihoitoa

Jos tykkäät itse syödä porkkanoita ja hedelmiä, niin mene syömään niitä miehen läheisyyteen. Mene viereen rouskuttamaan niitä, niin johan sieltä kohta kurottuu käsi hamuamaan haukkua! 

Yksinkertaistetusti olen tullut tähän lopputulokseen:

TUNGE NIITÄ JOKA PAIKKAAN NIIN, ETTEI NIILTÄ VAAN

VOI YKSINKERTAISESTI VÄLTTYÄ!
  

Muista kehua, muttei liian ilmiselvästi, ettei taktiikkasi paljastu ;) Haluan onnitella niitä naisia, jotka ovat tässä jo onnistuneet!!! Ja olkaa onnellisia te, joiden miehet (tai lapset) pitävät kasviksista luonnostaan. Niitäkin tässä maailmassa on :D 

Kerrothan omat vinkkisi myös meille muille tämän mysteerin kanssa kamppaileville. Näillä vinkeillä olen itse päässyt tämän mysteerin ja projektin kanssa hieman eteenpäin, mutta nämä kikkani paljastettuani täällä voi olla, ettei ne enää toimi projektin kohteisiini (hyvä keino testata, että lukeeko ne mun blogia ;)). Voi siis olla, että tarvitsen pian uusia kikkoja !!!! ;D Tai jos olet mies, kerro kuinka sinä olet saanut lisättyä kasvisten määrää lautasellasi?


Dulledoff