Ulkosuomalaisuus. Osa 1. Sosiaalinen piiri

Olen asunut  ensi kuun lopussa ulkomailla kaksi vuotta. Tässä lomalla ollessani on tullut mietittyä tätä aikaa ja itseäni. Sitä miten tämä kaikki on vaikuttanut minuun ja ajatusmaailmaani. Niin, minä tosiaan olen nykyään ulkosuomalainen. Monia ulkomaille muutto houkuttaa ajatuksena, mutta suhteellisen harva sen kuitenkin tekee. Itsekin olen asiasta joskus paljon haaveillut, lukenut ihmisten kokemuksia ja miettinyt millaista se olisi. Nyt olen päässyt jo vähän ulkomailla asumisen makuun, joten haluan jakaa fiiliksiä siitä, miltä minusta on tuntunut muuttua perus savolaisesta  tyttösestä ulkosuomalaiseksi. 

Tiedä missä kaikkialla sitä pääsee vielä käymään ja asumaan! Ihana, kaunis maailma!

 

Sosiaalinen piiri

Sosiaalisena tyyppinä ensimmäisenä jotenkin tulee mieleen sosiaalisen piirin luominen. Itselleni on tosi tärkeää, että ympärillä on hyviä tyyppejä, joiden kanssa jakaa tätä elämää :) Sanotaan, että kestää keskimäärin kaksi vuotta, kun sosiaalinen piiri muotoutuu uudella paikkakunnalla. Muutettuani Tampereelle minulla oli siellä jo valmiina ystäviä, joten "prosessi" tapahtui nopeammin ja pian minulla oli tuttuun tapaani jo useampia sosiaalisia piirejä. Ulkomaille muuton yhteydessä elämään syntyi siis aika iso tyhjä tila. 

Tänne muutettua olin hetken aikaa töissä, jossa tutustuin moniin mahtaviin tyyppeihin ja meille muotoutui tiivis porukka. Mutta valitettavasti vain aika vähäksi aikaa, koska moni muutti takaisin Suomeen tai jatkoi matkaansa muualle. Sen jälkeen aloin tekemään väikkäriä ja koska työskentelen kotona, on sosiaalisen piirin luominen ja sen ylläpitäminen ollut normaalia haastavampaa kuin jos olisin täällä edelleen osa työyhteisöä. Lisäksi suhteellisen tiheä reissaaminen työn puolesta on myös ehkä vaikuttamassa "prosessiin". Kun ei olekaan opiskelu- tai työkavereita ympärillä, joutuu kavereiden "hankkimiseen" oikeasti panostamaan. Sosiaalisena tyyppinä tällaista tilannetta mulla ei ole ikinä ollut aikaisemmin. Kavereita ja ystäviä on aina vain ns. putkahdellut sopivasti erilaisista yhteyksistä.

 

Kuinka sosiaalinen piiri sitten luodaan? No, oman kokemukseni mukaan ihan vain siten, että laittaa itseään sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joissa tapaa ihmisiä. Menee vain juttelemaan ihmisille. Kun löytää jonkun kivan tyypin, ottaa myöhemmin yhteyttä ja sopii ns. "treffit". Välillä on tullut tosi hassuja fiiliksiä, kun tapaa ventovieraita ihmisiä ja pyytää heitä kahville tai syömään. Melkein sama meininki, kun sinkkuna ollessa pyytää jotakuta treffeille. Se sellainen tietynlainen jännitys ja kutkutus kyllä puuttuu, mutta muuten aika samaa hommaa :D Sosiaalisen piirin hitaasta "prosessista" voin kyllä syyttää hieman itseänikin. Olen välillä ollut matkustamisesta ja töistä aika väsynyt ja ehkä liikaakin käpertynyt kotiin niin, etten ole jaksanut niin paljoa käydä "treffeillä" kuin mitä ehkä olisin halunnut.

 

Nyt kuitenkin tuntuu, että "prosessi" alkaa olla tehty ja tietyt ihmiset ns. jo "vakiinnuttaneet" asemansa kaveripiirissä täällä. Tässä kohtaa tuntuu jotenkin työläälle miettiä sitä, että parin vuoden kuluttua "prosessi" alkaa taas alusta, kun edessä on todennäköisesti ja toivottavasti (jos asiat tässä elämässä menee suunnitelmien mukaan) muutto Bostoniin vuodeksi tai kahdeksi. Mutta, sitä mietitään sitten. Nyt ainakin tiedän mitä on edessä ja osaan asiaan suhtautua. Plus, siellä olisi tarkoitus mennä työyhteisöön, mikä helpottaa "prosessia" kummasti.

Super ihanaa ja positiivista tässä sosiaalisten piirien uusiutumisessa on se, että ilman tällaisia tilanteita tuskin olisin ikinä tutustunut tiettyihin ihmisiin. Suomessa asuessa sosiaaliset piirit helposti ns. vakiintuvat ja jopa jymähtävät. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ja silloin ystävyyssuhteet ovat todennäköisesti syvempiä ja siten myös todella rikkaita. Koen, että itse olen erittäin onnekas, kun minulla on Suomessa ja maailmalla monia tosi rakkaita ystäviä, joiden kanssa ystävyys on joskus jo saatu sille asteelle, ettei pitkäkään erossa oleminen muuta mitään. 

Uusiin ihmisiin tutustuminen on rikastuttavaa ja avartavaa. Tätä maailmaa voi kokea ja asioista ajatella niin monella tavalla, että ei voi sanoa ku vaan, et HUIKEETA :D Erityisen mielenkiintoista on se, että erilaisia ihmisiä tavatessa löytää ja oppii myös itsestään asioita, joita ei olisi ehkä muuten löytänyt ja oppinut. Joskus joku hyvinkin pikaisesti elämässä ns. pyörähtävä tyyppi saattaa opettaa jotain tosi tärkeää.  Ihanaa ihmiset, kun olette erilaisia!

Koska sosiaalisen piirin luomisessa kestää kauan, on aika itsestään selvää, että prosessin aikana tulee yksinäisyyden puuskia, vaikka en yksin asukaan. Välillä tulee valtava ikävä ns. vanhaa elämää, kun kaikki oli tuttua ja rakkaat tutut ihmiset ympärillä. Siltä en ole ainakaan minä pystynyt välttymään. Mutta ihanaa siinä on se, että kaukana oikeasti kyllä huomaa keitä jää kaipaamaan ja ketkä kaipaavat sinua. Jyvät erottuvat tehokkaasti akanoista ;) Yksinäisyys on siitä jännä kaveri, että mitä enemmän sitä tunnetta vastustaa, sitä voimakkaampana se tulee. Tilanteen hyväksyminen auttaa kummasti ja ajatus, että "tämä on nyt tällainen vaihe elämässä". Työskentely yksin kotona sopii minulle varmasti osittain siinä, että pidän välillä yksin olemisesta. Suorastaan tarvitsen sitä, jotta voin hyvin. Mutta silti olen tosi sosiaalinen. Ristiriitaista välillä, mutta sellaista elämä on ;) Hankalinta ehkä tosiaan on ollut se, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen joutunut ns. tekemään töitä sosiaalisen piirin luomisessa. Se ei olekaan ollut ihan niin yksinkertaista, kuin voisi kuvitella, mutta avartavaa ja opettavaista kylläkin.

Jatkoa ulkosuomalaisuuden fiiliksistä seuraavassa osassa. Nyt lähden Sara-neidin kanssa lenkille ja sitten valmistaudun kivoihin kekkereihin! Tuntuu ihan todella ihanalle, kun kutsuja sosiaalisiin tapahtumiin saa nykyään aika säännöllisesti ihanilta ihmisiltä :D

Kivaa viikonloppua!

Dulledoff