Elämänoivalluksia naistenlehdestä

Moikka täältä sängynpohjalta! Mun kuumeilu vaan jatkuu ja jatkuu. Tylsää.. luulin jo tervehtyneeni, mut aina se lämpö vaan kipuaa iltapäivisin aina sinne kolmeseiskan toiselle puolelle samassa tahdissa ton ulkolämpötilan kanssa, mut jää sinne auringon laskettuakin :( Mut eiköhän tää ala kohta olemaan taputeltu tää pöpö tästä kropasta.Toivon, toivon, toivon!

Oon tässä nyt sit makoilun kuluksi lueskellut kaveriltani saamaa lehtipinkkaa. Hylkäsin naistenlehdet aikaisemmin vuosia sitten aikalailla kokonaan, koska aina tuli jollain lailla paha mieli. Silloin nuorena ja syömisen kautta oireilevana tuntui pahalle ja vertasin itseäni muihin tai mietin liikaa yksittäisiä juttuja ja kirjoituksia. Toki niitä tuli luettua, mutta paha mieli niistä tuli -vähintääkin viiveellä. Kun tämä vaihe meni ohi, tuntui pahalle lukea naistenehtiä, koska kaikki jutut tuntuivat ärsyttäville ja tyhmille. Onneksi suhtautuminen 'tyhmiin' juttuihin on jo luokkaa "jaa-a, vai tällasta" sen entisen kiukupuuskan ja ahdistusen sijaan et, "miten ne kirjottaa jotain tollasta". Mutta, nykyään niitä on ihan kiva lukea (varsinkin kun täällä kaukana ollessa joskus saa jostain käsiinsä suomenkielisiä lehtiä) ja pysyä vähän kartalla, että mistä kirjoitetaan.

Niitä lehtiä lukiessa jotenkin aina muistaa sen kuinka sekamelskaista viestintä ravitsemuksen ja liikunnan suhteen on. Perus Tiinan ja Virpin on varmasti oikeasti aika vaikeaa erottaa, että mikä tieto on sellaista, että sen voisi laittaa korvan taa ja minkä heittää jonnekin minne ei aurinko paista. Se vaatii maalaisjärjen käyttöä ja sitä, että muistaa asioiden markkinallisen ulottuvuuden. Eli sellaiset suodatuslasit kannattaa laittaa päähän. Mutta tosiaan, on siellä paljon myös hyviä ja viihdyttäviäkin juttuja. Siksi niitä varmasti niin moni lukee. Minäkin välillä. Toivon, että pääsen joskus sanomaan itsekin jotain asiapitoista ja tärkeää naistenlehtien sivuille, kunhan nämä minun julkaisuni tästä edistyvät. Joten, siinä kun lueskelin naisten lehtiä, niin törmäsin yhdessä lehdessä sen verran kivoihin elämänoivalluksiin, että ajattelin jakaa ne myös täällä. Nämä elämänoivallukset tai elämänohjeet allekirjoitan mielihyvin :D

Tämä oli koko jutun otsikko ja kertoi Jennasta, jolla ravintokikkailu ei tuonutkaan hyvää oloa ja onnea.

 

Intuitiivisen syömisen edellytys on tosiaan, että elimistö on balanssissa, mutta muuten olen tästä hieman eri mieltä. Se, että tekee mieli jatkuvasti 'roskaruokaa' voi kieliä puhtaasti opituista asioista. Tai on tosiaan energia- ja ravintoainevaje. Voi olla myös, että on ehdollistanut itsensä siihen, että tietyissä tilanteissa ja tiettyjen ärsykkeiden takia herää halu syödä 'roskaruokaa'. Jos syö aina super nälkäisenä pahimpaan nälkään hampurilaisen, syttyy hampurilaisen himo todella helposti myös seuraavalla kerralla. En jaksa nyt etsiä tähän sitä tutkimusta, mutta pääpointtina se, että erityisesti kovin nälkäisenä tehdyt ruokavalinnat muuttuvat ruoiksi, joita himoitaan uudestaan ja uudestaan vastaavassa tilanteessa. Voimakas nälkä voimistaa tätä opittua mielihalua. Tavasta voi toki opettaa itsensä pikkuhiljaa ja ajan kanssa pois, mutta toki helpompaa olisi jos ei päästäisi itseään hullun nälkaiseksi lainkaan. Monesti kyse on myös helpommasta valinnasta jossain tilanteessa tai joissain maissa puhtaasti rahaan liittyvä valinta. Niin surullista kuin se onkin.

 

                           Kaunista viikonloppua!

                                    Dulledoff