Stressi - Kun kaikkea positiivista, kivaa ja ihanaa tapahtuu. Voiko silloinkin muka stressaantua?

Joitain vuosia sitten juttelin ystäväni kanssa ja kerroin innoissani kuinka paljon kaikkea ihanaa ja kivaa taas elämässä tapahtuu. Samaan hengenvetoon mainitsin myös kuinka tuntuu, että surraa päässä ja stressitasot on aika korkealla. Ystäväni sanoi:

 "Elämän positiivisimmatkin asiat voivat stressata"

Oli kuin ystäväni olisi iskenyt mua halolla päähän. Oivalsin, että ei ne tosiaan ole pelkästään ne negatiiviset ja kurjat asiat, jotka saavat kropan kierroksille ja stressaantumaan. Koen, että tämä on ollut mulle yksi oleellisimmista oivalluksista koko elämässä. Mä siis niinku innostun asioista tosi helposti ja kovaa. Sitten onkin monta rautaa tulessa ja kaikki on kivaa ja jee, jee, jee!!! Sit tulee jokin yllättävä juttu nurkan takaa (ja elämässähän niitä vaan aina tulee) ja oho, sitten onkin jo liikaa kaikkee kivaa ja sitten alkaakin taas aikuisten oikeasti tasapainoilu asioiden ja hyvinvoinnin kanssa. Ja taas ihmetellään, että hä! Miten mä taas oon tässä!

Olen nähnyt tämän kaavan ehkä miljoona kertaa. Luulen, että moni muukin on tässä syyskuun pyörähtäessä käyntiin samassa tilanteessa. Kaikkea kivaa käynnistyy ja paljon asioita puskee päälle samaan aikaan.  Paljon kaikkea ihanaa ja kivaa tapahtuu. On kivoja matkoja tiedossa, suullisia esityksiä ja postereita monissa paikoissa, yllärinä tullutta EU-projektia, innostumista ja pähkäilyä myyntikoulutuksesta, hääpaikan metsästystä, uusia asiakkaita putkahtelee (mikä on kyllä ihan tosi ihanaa) ja sit vielä muutama mielenkiintoinen kurssi alkaa just nyt. Ja todennäköisesti unohdin tuosta jo monta juttua, koska en ehkä oikein edes muista missä kaikessa olen just nyt taas mukana. Mutta, olen innoissani ja täynnä virtaa. Ja kaikki on kivaa! 

Niin vielä...

Mutta, minä tyttöhän sitä alan tässä käymään pikkuhiljaa kierroksilla ja se alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa uneen. Kun uni muuttuu pinnallisemmaksi (lue: ei palauta päivän innostumisista ja touhuamisista), alkaa olo huononemaan. Kaikki kiva ei sitten enää olekaan kivaa, koska aivot ei toimi. Tuskastut itseesi, sitten asioihin ja lopulta kaikkiin ympärillä oleviin asioihin ja lopulta ihmisiinkin. Miksi? No, ihan vain siksi, että taas on paljon kaikkea kivaa ja ihanaa etkä muistanut siinä draivissa taas, että pitäisi välillä jarruttaakin. Iloinen ja ylpeä olen siitä, että tosiaan tämän kaavan jo miljoona kertaa läpikäyneenä tunnistan hälytysmerkit jo kuitenkin todella paljon paremmin kuin vuosia sitten. 

 

Olen super iloinen, että havahdun jo tässä kohtaa, kun ihan ensimmäiset merkit siitä, että kroppa ja mieli käy kierroksilla ilmaantuu. Ihanaa, että oma rakas kehoni varoittaa ja muistuttaa minua: "Ulla, sinun tulee nyt vähän malttaa säännöstellä". Niin sanotusti huutelee mulle, että "Ei makiaa mahan täydeltä". Pitää malttaa tehdä asia kerrallaan, malttaa jaksottaa, malttaa rajoittaa ja ennen kaikkea arvostaa itseään ja omaa hyvinvointiaan niin paljon, että pysähtyy kuuntelemaan ja kuulemaan merkkejä SEKÄ MYÖS TOIMII niiden mukaan. Se on usein se vaikein kohta. Kuinka pysähtyä ja rajoittaa, kun kaikki on niin kivaa?!? Siinäpä se. Mutta siihen auttaa ainakin itselläni kummasti se, kun muistuttaa itseään siitä kuinka kaikki se ihana, innostava ja kiva muuttuukin yks kaks yllättäen hirvittävän valtavaksi kivikasaksi ja kaikki vaan alkaa ahdistaa, jos tilanteeseen ei puutu. 

Kun muistuttaa itseään siitä olotilasta, tekee oikein mielellään sen valinnan, että arvostaa itseään, voi paremmin ja oikeasti nauttii niistä asioista, jotka oikeasti ja aidosti innostavat. Silloin tuntuu kuin olisi kauniin ja mielenkiintoisen puron kuljettamana. Niin, ne purot ovat kauniita ja ihania silloin kun niille asioille on riittävästi aikaa, tilaa ja voimavaroja. Ei silloin, kun niitä puroja onkin niin paljon, että ne muuttuvat koskeksi, joka alkaakin näyttää pelottavalle. Sinne voi hukkua! Myös elämän positiivisimpiinkin asioihin voi hukkkua, jos niitä on liikaa ja vaikka ne ovatkin vain kauniita ja ihania puroja.

Jos meno alkaa olla kuin koskenlaskua Ruunaalla konsanaan, on aika hakea apua. Varaa aika lääkäriin ja karsi kaikki mahdollinen ylimääräinen pois ja LEPÄÄ! (kuva: ruunaanmatkailu.fi)

Muista, ettei sinusta ole tekemillesi asioille eikä ympärillä oleville ihmisille iloa, jos et pidä ensin huolta itsestäsi. Kukaan muu ei sitä voi tehdä niin hyvin kuin sinä, koska kukaan muu ei tiedä ja tunne miltä sinusta tuntuu. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija ja sinä ansaitsen myös itseltäsi sen mukaista kohtelua. Sinun kuuluu olla arvoasteikolla omassa elämässäsi ensimmäisellä sijalla!!! Ensimmäisellä!!! Kyllä! Ei siksi, että olisit itserakas, vaan siksi, että vain siten voit oikeasti voida hyvin ja olla juuri sitä mitä sinun kuuluukin olla.

Maltillisen innostunutta, omaa hyvinvointia arvostavaa ja sopivan aktiivista syyskuun jatkoa!

Ja rentouttavaa viikonloppua!

 Dulledoff