Hirviö nimeltään GRADU!

Mä oon nyt ekaa kertaa täällä ohjaajan puolella, kun ollaan tekemisissä asian kanssa nimeltään GRADU! Jotenkin hassua. Se on tarkoittanut sitä, että on tullut muisteltua ja pohdittua omaa graduprosessia, joka oli pitkä. Jotenkin ihan tosi pitkä. Pitkältä se ainakin tuntui ja kyllä se oli ihan ajallisestikin pitkä. Taisin pitää gradubileet kaksi vuotta ennen kuin se oli ihan oikeasti kansissa! Oho! Se oli välillä ahdistavaa ja välillä innostavaa. Välillä joutuisaa ja välillä hyvinkin takkuavaa. Tässä muistellessa tuli vähän ajatuksia mieleen, niin ajattelin jakaa niitä myös täällä. Jos niistä vaikka olisi jollekin hirviön kanssa painiskelevalle jotain hyötyä tai iloa.

Tuntuu, että monille gradusta tulee oikeasti hirviö. Sellainen Venäjän kokoinen! Tuntuu, että siitä tehdään aivan valtava ja hurjan iso juttu. Se taas johtaa siihen, että hyvin hyvin hyvin moni ahdistuu ja homma takkuaa siksi, että rima on liian korkealla ja koko työ tuntuu oikeasti Venäjän kokoiselle alueelle, joka pitäisi yksin koluta läpi... Koko jutusta tehdään maailmaa suurempi asia! Miten kummassa siitä tuleekin niin monelle hirviö? 

Ehkä syy lähtee aika pienestä. Siitä puhutaan niin isona ja maailmaa mullistavana asiana heti opintojen alusta asti sekä opiskelukavereiden että opettajien toimesta. Heti ekana vuotena jo puhutaan siitä kuinka se on yöunet ja muun elämän vievä prosessi ja et miten on paha juttu, jos valmistuminen jääkin sitten siitä kiinni. Syntyy pelkotiloja: "Entä jos mullekin käy niin!", "Entä jos en saakkaan niin isoa juttua tehtyä?!". Ainakin mulla oli tollasia fiiliksiä. Tuntuu, että siitä tehdään aivan liian iso juttu jo ennen kuin ihmisten tarvitsisi sitä edes miettiä! 

Muistan itse ensimmäisinä viikkoina yliopistolla käyneeni kirjastossa katsomassa toisten graduja. Selailemassa ja ahdistumassa. "Ai tällanen mun pitäis joskus osata tehdä...". Ja miksi? Ihan vain siksi, että niistä puhuttiin niin paljon. Ja aivan turhaan! Aivan turhaa ahdistusta ja päänvaivaa jo vuosia ennen kun asia oli edes ajankohtainen. Ja kun on perfektionistisuuteen taipuvainen ja siitä puhutaan se neljä vuotta ennen kun oikeasti edes ryhdytään hommiin, niin jo sanasta 'Gradu' on ennättänyt tulla moninkertainen sana kirjainmääräänsä nähden. Lisäksi vielä tietysti se ahdistaa, että onhan se iso laajuudeltaan verrattuna moneen kurssiin. Mutta, silti se on vain yksi suoritus muiden joukossa!!! Pitäisi muistaa, että se tosiaan on opinnäytetyö. Sillä ei tarvitse mullistaa tai pelastaa maailmaa!! Pääasia on, että se tulee tehtyä. Älä jää yksin! Muista, että ohjaajat on sitä varten, että ne auttaa ja niiltä voi kysyä. Tehkää tukipiirejä tai vastaavia, jotta voitte tsempata toisianne ja vaihtaa kokemuksia. On tärkeää, että on joku jolle avautua ja purkaa oloaan. Joku joka tietää mistä prosessista on kyse ja ehkä myös joku joka ei ole siinä prosessissa, jotta säilyy perspektiivi muuhun maailmaan ;)

 

No, entäs sitten jos gradusta on tullut Venäjän kokoinen hirviö? Mitäs sille sitten tehdään? No, sitten kannattaa käydä hieman keskutelua itsensä ja ehkä myös ohjaajien kanssa tilanteesta. Omista ja heidän odotuksista. Millaiset ovat opiskelijan tavoitteet tulevaisuuden suhteen? (Tämä keskustelu on hyvä käydä jo ennen kun alkaa gradua tekemään, mutta jos sitä ei ole käyty, on hyvä käydä asiaa läpi). Muistuttaa itseään omista vahvuuksistaan! Muistuttaa itseään siitä, että kyseessä on opinnäytetyö, jonka aikana myös opetellaan asioita! Saa ja kuuluu asiaan, että vasta opettelee. Se on yleensä ensimmäinen kerta jokaiselle, kun tekee tutkimusta. Kun oikeasti pitää raportoida tuloksia, suhteuttaa sitä aikaisempaan tutkimustietoon ym. Siinä on monia, monia ja monia juttuja, jotka on ihan uusia! Asioita ja aspekteja, joita ei välttämttä olla opinnoissa edes opetettu vaan niitä opetellaan siinä. Muistuta itseäsi siitä, ettei vielä tarvitsekan tietää kaikkea! Ole itsellesi armollinen sen suhteen. 

Lukemisen ja sisäistämisen määrä voi tuntua tällaiselle pinolle. Mutta, älä ahdistu! Et voi kuitenkaan lukea kuin yhden lauseen kerrallaan ;)

 

Ja jos se hirviö ei Venäjästä pienemmäksi tunnu muuttuvan, niin sit vaan pilkkomaan. Kyllä se Venäjäkin pieneksi saadaan, kun jakaa sitä riittävän pieniin osiin ja laskee rimaa niin, että sen voi edes nähdä, mielellään koskettaa ihan konkreettisesti. Hirviö ei olekaan niin pelottava enää. Sitten tekee pala kerrallaan. Tärkeää on se, että kokee onnistuvansa. Saavansa jotain aikaan ja siinä paloittelu ja riman lasku auttaa. Jos miettii vain koko ajan koko kokonaisuutta, voi pienen osa-alueen aikaan saaminen tuntua mitättömälle. Mutta entä jos se pieni alue olisikin se päivän tavoite? Sit olisikin onnistunut ja tyytyväinen olo. Pidä huoli, että saat onnistumisen kokemuksia prosessin aikana!!! 

Etenkin nyt tässä tällä puolella ollessa tulee pohdittua myös ohjaajan roolia eri näkökulmasta. Onnistuneen prosessin syntymisessä on aika iso vastuu myös ohjaajalla. Siinä, että homma on selkeästi jäsennettyä. Tavoitteet ja hypeteesit selvillä. Että homma on niin ku handlattavissa. Jokin selkeä kokonaisuus eikä juurikin Venäjän kokoinen epämääräinen alue kaikenlaista ja kaikennäköistä juttua, jutskaa ja asiaa, joista sitten ehkä joskus yhdistellään ja rakennellaan jonkinlainen kokonaisuus, jota aletaan kutsua graduksi.  Oleellista on myös se, että ohjattava saa ohjausta. Että on aikaa. Aina sitä ei ole järjestetty opintojen osalta niin, että sille olisi kunnolla aikaa. Aikaa rauhassa keskittyä. Se on silloin vaikeaa ja pitkittää prosessia, mutta jos on tehty jokin suunnitelma siitä, että milloin työskennellään ja miten, se helpottaa.  Jos edessä on epämääräinen Venäjän kokoinen vähän pelottava ja ahdistusta aiheuttava kokonaisuus, niin ei ihme, jos alkaa yöunet loppumaan ja tekee mieli jättää koko homma kesken ja siirtyä mielummin Siwan kassalle... Silloin pieni etäisyyden ottaminen voi tehdä hyvää. Ei liian pitkästi, koska muuten uudestaan sen äärelle asettuminen vaikeutuu, mutta silti selkeästi niin, ettei pariin päivään tai viikkoon tarvitse ajatella asiaa, joka liittyy graduun. Jos uniongelmat jatuvat tai ovat olleet riesana pitkään, mene lääkäriin. Huolehdi itsestäsi! Jos ei nuku, on elämä aivan hirveän kamalaa!!! Sen ei tarvitse olla niin!!! Muista myös, että kyse on sinun työstäsi, ei ohjaajiesi! Joskus voi olla, että ohjattavan tarvitsee laittaa hommalle rajoja, ettei juttu rönsyile liikaa. Sinulla on silloin oikeus pitää puolesi ja sanoa asiasta. Kohteliaasti ja ystävällisesti. 

Mieti sitä tunnetta, kun ne kaikki sivut on niissä kansissa kiinni!!! Oolalaa :D Visualisoi! Siitä tulee hyvä mieli.

Gradun ei ole tarkoistus olla muuta elämää lamauttava asia. Se on opintoihin kuuluva suoritus, jossa vain on enemmän pieniä osioita samojen kansien sisällä ;) Sinun ei tarvitse olla täydellinen eikä gradusikaan tarvitse olla täydellinen. Mieluimmin valmis kuin täydellinen!

Paras on hyvän pahin vihollinen! 

Dulledoff


ps. Jos ja kun kaipaat vinkkejä graduprosessiin käy tutustumassa esim. Gradutakuu -blogiin. Sinne pääset tästä. Saatavilla myös paljon paljon paljon oppaita ym. :D